keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Vuosi vegaaninan päättyi, elämä ekoilijana alkoi

Olen kovasti koettanut pitää näppini erossa näistä blogijutuista, mutta niin vain tuntuu käyvän, että samalla voimalla, jolla ylös ilmaan heitetty omena putoaa maahan, etsiytyy tämä syömärikin aina tilaisuuden tullen verkkoon ja aloittaa jonkun muka uuden blogin pitämisen.

Niinpä teinkin sitten sen päätöksen, että miksi suotta aloittaa uutta, kun voi yhtä hyvin paikkailla vanhaa. Varautukaa siis, että blogiin on lähiaikoina tulossa nimenmuutos ja muutenkin kaikenlaista uutta.

Ensinnäkin yritän palata lähemmäs ruokablogien alkuperäistä ideaa, eli kirjoittaa enemmän siitä, mitä meillä tänään syötiin. Paasaamista yritän harrastaa puolestani vähemmän, mutta katsotaan kuinka onnistun (ekoprofeetta on elossa). Saatan myös kertoilla muista kuulumisista, kuten elintarviketeollisuuden uusista tuulista (aloitin tällä viikolla täydennyskoulutuksen, jonka lopuksi minusta pitäisi tulla tuotekehitysasiantuntija johonkin suomalaiseen liukuhihnaruokatehtaaseen (pyydän anteeksi tätä arvolatautunutta ilmaisua). Lisäksi, kuten olen täällä kertonutkin, vedän ihastuttavaa 8-10 vuotiaiden lasten luontokerhoa ja jo muutamassa viikossa tämä työ on saanut pääni pyörälle ja sydämeni ympäri siitä, miten helppoa, palkitsevaa ja äärettömän hauskaa on kasvattaa uutta sukupolvea hieman vihreämpään ajatteluun.

5 kommenttia:

  1. Jee, tervetuloa takaisin! Kun kerran jää koukkuun, niin vaikeaahan tästä on päästä eroon...

    VastaaPoista
  2. Heip, kivaa, että muutama lukijakin on säilynyt! Okriina, sulla on muuten visuaalisesti uskomattoman upeat uudet sivut!!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Kuva on puoli ruokaa, mutta kyllä sisältö on se, joka painaa, ja sitä taas löytyy sulta :)

    VastaaPoista
  4. Hei, nyt vasta huomasin tämän paluun. Kivaa! Olet mun mielestä onnistunut paasaamaan tähän saakka oikein sopivasti, ilman ihan hirveää paasausta. :)

    VastaaPoista