Onko veganismissa mitään järkeä?

Olen viime päivinä lueskellut hyvällä "ruokahalulla" Dalai-Laman elämänkerrallista kirjaa, Vapaus Maanpaossa. Toistaiseksi olen lukenut miehen lapsuudeseta ja ensiajoista Tiibetin lapsihallitsijana luostarissa, en siis voi kommentoida koko kirjaa, vain sen ensimmäistä neljännestä.

En ole mikään Dalai-Lama asiantuntija, mutta mielikuvani on, että Dalai-Lama olisi innoittanut monia länsimaalaisia kasvissyöntiin, eläintensuojeluun sekä muutenkin vihreään ajatteluun. Mielenkiintoista oli siis lukea kirjasta tämäntapaisia katkelmia:

"Erityisen hauskaa oli karata ruoka-aikoina. Tämä johtui siitä, että munkiksi aikovan nuoren pojan oli kielletty syödä määrättyjä ruokia kuten kananmunia ja sianlihaa. Vain vanehmpieni talossa minulla oli mahdollisuus maistella näitä. Kerran muistan, että eräs vanhemmista virkamiehistä sai minut kiinni munia syömässä. Hän oli kauhuissaan ja niin olin minäkin. "Painu tiehesi!" huusin hänelle kurkun täydeltä. Toisen kerran muistan istuneeni isäni vierellä kuin koiranpentu ja vain katsellen, kuinka hän nautti sianlihapaistia, toivoen, että hän antaisi palan minullekin - minkä hän tekikin. Se oli herkullista."

Dalai Lama kertoo samassa kirjassa myös, että tiibetissä buddhalaisten oli yleisesti tapana syödä lihaa, mutta koska eläimiä ei saanut tappaa, maassa asuvat muslimit hoitivat teurastukset. Buddhalaiset eivät myöskään saaneet tilata lihaa (koska se olisi johtanut teurastukseen, ts. lihatukkuliikkeessä/lihakaupassa toimiminenkin oli jätettu muslimien huoleksi). Mikään ei kuitenkaan estänyt buddhalaisia ostamasta ja syömästä lihaa. Poikkeuksena olivat ilmeisesti vain munkit ja erityisesti munkkikokelaat, jotka nämäkin tosin kirjan mukaan kiersivät sääntöä ja varastelivat lihapaloja aina kun siihen tarjoutui tilaisuus..

Hyvin erilainen tulokulma kasvissyöntiin on länsimaisella veganismilla. Vegaaniliitto ry:n säännöistä luin, kohdasta 2 tarkoitus ja toiminta seuraavat kohdat:

"Yhdistyksen toiminnan lähtökohtana on ajatus, että ihmisten ja muiden eläinten kohtelussa tulisi noudattaa samoja oikeudenmukaisuusperiaatteita ja että eläinten riisto on tästä syystä väärin.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kasvissyöntiä ja veganismia, elämäntapaa, jossa vältetään kaikkia kokonaan tai osittain eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita, sekä ylipäätään kaikkia tuotteita ja palveluita, joiden tuottaminen perustuu eläinten riistoon.

Veganismilla edistetään terveellisiä elämäntapoja sekä kaikkien elollisten olentojen ja koko luonnon hyvinvointia."

Mielestäni nämä periaatteet ovat kauniita paperilla, mutta minun on vaikea nähdä, kuinka ne käytännössä voisivat toteutua missään muussa kuin paratiisimaailmassa, jossa resursseja riittää kaikille loputtomasti, eikä mitään kilpailua elintilasta tämän vuoksi pääse syntymään.

Biologiassahan olemme oppineet, että kaikkien eliöiden elämä (ihminen ei ole tästä poikkeus) perustuu aina kilpailuun resursseista. Toisin sanoen, me (niin kuin kaikki muutkin) elämme täällä "syö tai tule syödyksi" maailmassa.

Tietenkään sen ei enää nykyaikana tarvitse ihmisillä tarkoittaa konkreettista eläimien syömistä. Aivan äärimmilleen viety veganismikin on nykyoloissa mahdollista, kiitos pitkälle kehittyneen kemian- ja lääketeollisuuden, jotka kaikessa hyvyydessään ovat tuottaneet meille B12 vitamiinin, jota ilman vegaani ja hänen lapsensa ennen pitkää kuolisivat.

Silti yhä nykyaikanakin on fakta, että ellemme me ihmiset olisi näin massiivisena populaationa levittäytyneet lähes koko maailman lähes kaikkiin kolkkiin taloinemme, peltoinemme, teinemme, autoinemme, roskinemme jne.. olisi kaikilla muilla tämän maapallon eliöillä aivan toiset mahdollisuudet elää, eli kilpailla niistä resursseista, joista me ihmiset nyt haukkaamme "leijonan"osan.

No mikäänhän ei tietenkään estä tiukkaa vegaania olemasta myös hyvin väestönkasvukriittinen, pidättäytymään itse kokonaan lisääntymästä ja lisäksi viemästä pienten perheiden ilosanomaa kaikkialle maailmassa. Se, mikä minua tiukassa veganismissa ärsyttää ei kuitenkaan ole se, miten vähän vegaanipiireissä puhutaan väestönkasvun vaikutuksista "kaikkien elollisten olentojen ja koko luonnon hyvinvointiin", vaan se, että vegaanipiireissä ehkä unohdetaan, että lopputulos on silti aina enemmän kuin keinot.

Mitä tällä tarkoitan? En olen vielä päässyt keskustelemaan aiheesta kenenkään vegaaniliiton edustajan tai muun tiukkis-vegaanin kanssa mutta voisin kuvitella, että vegaanit eivät hyväksyisi esim. liivatteesta (tai jostain muusta eläinperäisestä aineesta) valmistetua biohajoavaa "muovia". On totta, että biomuovia voi tehdä (ja tehdään) myös kasviraaka-aineista, mutta onko raaka-aineella loppujen lopuksi mitään väliä, jos

"YK:n ympäristöohjelma on määritellyt, että joka vuosi miljoona merilintua kuolee muovin takia, ja noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä (hylkeitä, merileijonia, valaita, delfiinejä) kokee saman kohtalon." En muista lukua, mutta myös hirmuinen määrä pingviinejä tukehtuu vuosittain muoviroskaan.Lähde

Jos biomuovi mistä tahansa raaka-aineesta tehtynä estää nämä kuolemat, eikö sen pitäisi olla vegaaniliiton arvojen mukaista?

Sitäpaitsi mitä tulee liivatteesta urputtamiseen, jokaisen vegaanin pitäisi sen verran perehtyä lihateollisuuteen, että ymmärtäisi, ettei possuja tai lehmiä liivatteen takia tapeta vaan liivate on lihateollisuuden "sivuvirtaa", jotain, jolle pitää keksiä käyttökohteita, jottei se joutuisi teollisuuden näkökulmasta kalliisti biokompostoitavaksi. Siinä vaiheessa kun lihansyönti on marginalisoitunut niin, että jossain tapettaisiin todella kokonainen eläin sen sisältämän liivatteen takia, on liivatteelle jo aikaa sitten keksitty kasviperäiset korvikkeet, sen verran kalliiksikin sellainen liivate tulisi..

Toinen esimerkki ääriveganismin tukehtumisesta omaan liiallisen idealismiinsa löytyy hirvimetsältä.

Minustakaan ei ole mukavaa ajatella hädissään metsässä ihmisiä ja heidän pyssyjään pakoon juoksevia eläimiä. Mutta kas vain, kun tämä ihmissuku meni lisääntymään niin, ettei suurpedoille (ahma, susi, karhu) enää ollut tilaa meidän teollisuusmetsissämme, niin hirvikanta pääsi räjähtämään ja ihmisen, joka aloitti susien tappamisella ja heidän reviiriensä kutistamisella, täytyi seuraavaksi alkaa tappaa hirviä. Lisäksi meille ihmisille syntyi jossain vaiheessa halu päästä liikkumaan nopeasti paikasta toiseen ja me rakensimme hienon tieverkon ja hienoja autoja, jotka myös toimivat tehokkaina "hirvenmetsästyslaitteina". Hirven lopettaminen autolla on kuitenkin tietääkseni hirvelle melkolailla tuskallisempaa pyssyyn verrattuna ja lisäksi siinä leikissä lähtee usein henki myös ihmiseltä.

Onko hirvenmetsästykselle siis olemassa jokin tosivegaaninen vaihtoehto, muu kuin se, että 90% ihmiskunnasta räjäytettäisiin ilmaan tai se, että ne loput harvat aidot metsät aidattaisiin kilometrin korkeudelta ja ihmisiltä (myös heidän pakokaasuiltaan) estettäisiin kokonaan pääsy näihin viimeisiin ekologisiin linnakkeisiin.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi mammuttimaisen pitkä kiirehdin loppupäätelmiin:

Minun tämänhetkinen kantani on, että veganismi on syvimmältä olemukseltaan uskonto, vaikka liitto itse väittääkin olevansa "polittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton". Taannoisessa ylioppilaslehdessä (jos oikein muistan) oli hyvä juttu tiedekriittisistä ihmisistä ja siitä, miksi aina vaan (täysin riippumatta tieteen valtavirrasta) löytyy esim. ilmastonmuutoskriitikoita, kreationisteja tai ihmisiä, jotka eivät rokota lapsiaan. Syy oli tietysti "uskovaisuus". Ja uskovaisuuden hyvä mittari oli tämän artikkelin kirjoittajan mukaan se, löytyykö mitään argumenttia tai perustetta, jolla (esim. ilmastonmuutosen kieltävä ihminen) suostuisi muuttamaan näkökantansa ja hyväksymään ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen. Jos ei löydy, kyse on puhtaasta uskonnosta.

Saman voisi kysyä esim. Vegfest-tapahtuman järjestäjiltä (jotka eivät sitten halunneetkaan minua Tampereelle luennoimaan tai kertomaan blogistani, koska tunnustin syöväni silloin tällöin eläintuotteita ja kannattavani muutenkin "joustavaa veganismia" ts. mahdollisimman pientä eläinkulutusta mutta kuitenkin tilanteen mukaan toimimista.) Siis nyt se kysymys Vegfest-ihmisille:

Voitko kuvitella mitään uutta tutkimustulosta tai muuta tietoa maailmasta/ihmisistä/eläimistä, joka saisi sinut jossain tilanteessa syömään lihaa, juomaan maitoa, käyttämään liivatebiomuovia, ampumaan hirven, käyttämään rannoilta kerättyjen kuolleiden merinilviäisten kuorista valmistettuja lisäaineita, kaatamaan lintujen pesimäpuun, räjäyttämään karhun pesäluolana toimineen kallion, rakentamaan kesämökin merenrantaan, jossa lepattelee harvinainen perhonen, raivaamaan pellon niitylle, jossa myyrät ja hiiret aiemmin möyrivät, kulkemaan valtamerilaivalla läheltä merilintujen pesimäalueita jne.

Jos mikään koskaan ei saisi sinua muuttamaan nykyistä käsitystäsi, olet auttamottomasti uskossa.

Lisäksi jos vastasit jokaiseen edellä esitetyistä kysymyksistä kieltävästi, olet varmaan lihan, maidon, kananmunien, nahkakenkien, hunajan, villan, silkin, liivatteen ja eläinlisäaineiden lisäksi luopunut myös kaikesta maa- vesi ja ilmaliikenteestä, nykyaikaisesta asumisesta, kaikista metsäteollisuuden tuotteista kuten paperista ja huonekaluista, kaikista kaukaa tuoduista tuotteista, kaikesta viljellystä ruuasta, ehkä jopa hengittämisestä, sillä kukapa ei joskus olisi vetäissyt kärpästä nenäänsä kesällä kun niitä pörrää ympärillä riesaksi asti.

En malta olla vielä loppuun kirjoittamatta hauskaa, suorastaan yllättävää pikku yksityiskohtaa eräästä luontokirjasta, jota lueskelin löytääkseni luontokerholaisille hauskoja tarinoita eläinten käytöksestä. Selvisi nimittäin, että eräs petokala (olisikohan ollut barracuda) harrastaa jotain, jota voi melkein kutsua lihantuotannoksi. Tällä petokalalla oli nimittäin tapana pienenä parvena ajaa iso pikkukalojen parvi saarroksiin johonkin matalaan lahdenpoukamaan ja sitten joukolla vartioida, ettei parvi pääse pakenemaan "aitauksestaan". Sitten ei tarvinnutkaan harrastaa työlästä saalistamista pitkään aikaan, sen kun vaan ui matalikkoon popsimaan muutaman kalan silloin tällöin parvesta ja sitten vatsa täytenä takaisin omalle vartiopaikalleen "eläväksi piikkilanka-aidaksi ateriaa sulattamaan".

Mitä hc-vegaani syö?

Sain vaihteeksi uuden lempinimen, kun eräs kaverini innostui nimittämään minua hc-vegaaniksi jonkin sellaisen perusteella, mitä olin kirjoittanut täällä blogissa. Itse minun on hyvin vaikea määrittää itseäni hc-vegaaniksi tai hc miksikään muuksikaan, mutta eivät kai ne fundamentalistitkaan itseään sillä nimellä kutsu..

Mutta asiaan, eli mitä tällainen hc-vegaani on tänään syönyt. Kuten alla olevista ruuista voi päätellä, ruokani on elävöitynyt kovasti sitten kun viimeksi kirjoitin omasta ruokapäivästäni.

Aamuni alkoi tuorepirtelöllä, jonka valmistuksen olin aloittanut edellisenä iltana laittamalla pieneen vesimäärään turpomaan kourallisen kaurahiutaleita ja muutaman cashew-pähkinän sekä hyppysellisen ruusunmarjajauhetta. Aamulla lisäsin joukkoon vielä omenamehua ja banaanin ja soseutin kaiken ihanaksi pirtelöksi. Koska pidän makeasta, aion ensi kerralla lisätä tähän reseptiin vielä pari kuivattua ananasta.

Lounaaksi popsin nuudeleita ja niiden kanssa porkkana-auringonkukansiemenlisäkettä sekä mung-pavun ituja. Porkkanalisäke syntyi kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että paistoin pannulla rypsiöljyssä kuivattua porkkanaraastetta (tuore käy yhtä hyvin) ja auringonkukansiemeniä. Lisäsin mausteeksi vähän soijakastiketta ja sidosaineeksi ruokalusikallisen soijakermaa. Lisäsin porkkanalisäkkeen ja reilusti tuoreita mung-pavun ituja sekä roppakaupalla sitruunamehua keitetyn nuudelin päälle omalla lautasellani.

Päivällä söin luontokerholaisten kanssa puolisen desiä Ben&Jerrys jäätelöä sekä yhden maitovanukkaan (meillä oli aiheena kulutusvalinnat ja lapset saivat ostaa tiettyjen ohjeiden mukaan kaupasta itse valitsemiaan tuotteita yhteisesti syötäväksi. Kriteerinä yhdellä ryhmällä oli miettiä pakkausjätettä, toisella ryhmällä tuotanotapaa ja kolmannella ryhmällä kotimaisuus-ulkomaisuus kysymystä. Kasvissyönnistä ei puhuttu).

Illalliseksi söimme kaupan luomuhernekeittoa ja sen päällä runsaasti mung-pavun ituja sekä paahtoleipiä maapähkinävoin ja härkäpavun versojen kanssa.

Onko tämä nyt sitten hc-veganismia, ei minusta, mutta ehkä ulkopuolisesta se tuntuu siltä. Eikä tälle päivälle sattunut edes mitään isotöistä itsejalostusta (idut ja versot olin toki itse tehnyt, mutta en juuri tänään.) Huomiseksi otin pakastimesta sulamaan viime syksynä tehtyjä hernepihvejä, jotka on kiireesti syötävä pois ennen kuin vanhenevat.

Älä tapa

Päädyn usein juttelemaan humalaisten, jehovantodistajien, feissareiden ja harekrishna munkkien kanssa. Ehkä minusta jotenkin aistii, että ei ole kova kiire tai sitten näillä kohtaamisilla on joku muu tarkoitus. Viimeisin kohtaamiseni erään mukavan munkin kanssa tuotti kotiini puoli-ilmaisen propagandakirja nimeltä Ajaton viisaus. Kiinnostuin heti kappaleesta nimeltä Älä tapa. Siinä Hare Krisha liikkeen perustaja (tai ainakin johtohahmo) Srila Prabhupada puhuu (katolisen) kardinaali Jean Danieloun kanssa lihan syömisestä. Lainaan kirjaa vapaasti:

Srila: Jeesus Kristus sanoi: "Älä tapa." Miksi kristityt tappavat eläimiä?
Kardinaali: Me uskomme, että ihmisen elämän ja eläimen elämän välillä on suuri ero.
Srila: Mutta Raamatussa ei sanota vain: "Älä tapa ihmisiä." Siinä sanotaan laajasti: "Älä tapa."
Kardinaali: Me uskomme, että ainoastaan ihmisen elämä on pyhä. Ihmisten on tapettava eläimiä, jotta he saisivat ruokaa.
Srila: Ei. Ihminen voi syödä viljatuotteita, vihanneksia, hedelmiä ja maitoa. Tiikeri ei tule syömään hedelmiänne. Sille on määrätty ruuaksi eläinten liha. Vihannekset, hedelmät, vilja- ja maitotuotteet ovat ihmisten ruokaa. Kuinka voitte sanoa, että eläinten tappaminen ei olisi synti?
Kardinaali: Meidän mielestämme se riippuu teon syystä. Jos eläimen tappaja aikoo antaa ruoan nälkäisille, silloin se on oikeutettua.
Srila: Mutta ajatelkaapa vaikkapa lehmää: me juomme lehmän maitoa, siksi se on kuin äitimme. Kun se on vanha, eikä enää pysty antamaan maitoa, leikkaatte lehmältä kaulan poikki. Onko se inhimillistä?. Jeesus Kristus opetti. "Älä tapa." Miksi te tulkitsette tämän käskyn niin, ettei se häiritse elämänne mukavuutta?
Kardinaali: Mutta Jeesus salli myös pääsiäislampaan uhraamisen.
Srila: Mutta hän ei koskaan ylläpitänyt teurastamoja.
Kardinaali: (nauraa) Ei, mutta hän söi lihaa.
Srila: Jos ei ole mitään muuta ruokaa saatavissa, joku saattaa hengenpitimikseen syödä lihaa. Se on aivan eri asia. Mutta on mitä syntisintä ylläpitää teurastamoita vain kielen tyydytykseksi.

Kirjaan dokumentoitu väittely jatkui vielä pitkään ja loppui lopulta tällaiseen "hauskaan" väitepariin:

Kardinaali: Mutta miksi Jumala luo eläimiä, jotka syövät toinen toisiaan? Näyttää siltä, että luomistyössä on virhe?
Srila: Se ei ole mikään virhe. Jos haluat syödä eläimiä, Jumala antaa sinulle seuraavassa elämässäsi mahdollisuuden syntyä tiikeriksi. "Miksi te ylläpidätte teurastamoja, minä annan teille raateluhampaat ja kynnet".

Tällaisen postauksen osana täytyy myös kertoa, että kävimme elintarviketuotekehitysryhmän kanssa vierailulla helsinkiläisellä maitotilalla. Suosittelen visiittiä kaikille maidonjuojille, jäätelönsyöjille ja jugurtinkuluttajille. Vaikka tämä vierailutila ei toki ollut mikään "kidutustila" (lehmät olivat vapaina ja saivat kiitos modernin teknologian, jopa itse päättää omat lypsyhetkensä) jäi visiitistä silti kalsea olo. Siihen syynä olivat varmaan ankea teollisuuslaitosta muistuttava betonihalli, virtsan ja lannan pistävä haju (vaikka ilmastointi puhalsi kokoajan), koneiden tasainen taustahäly, omassa karsinassaan ilman emoja makaavat pikkuvasikat ja tieto siitä, että kun lehmän maidontuotanto siinä 4-6 vuoden iässä alkaa laskea (lehmän luonnollinen elinikä on n.20 vuotta), hakee lihaportin auto lehmän tapettavaksi ja osiksi pilkottavaksi.

Vegaaniliiton esitteestä itseasiassa luin, että jopa 90% Suomessa myytävästä naudanlihasta on peräisin lypsykarjatiloilta. Eikä luomu ole tähän mikään poikkeus, sillä luomulehmien maidontuotanto laskee lehmien ikääntyessä aivan kuten tavallistenkin ja samat liha-autot hakevat luomulehmät teurastamoille ja sieltä meidän ruokakauppojemme kylmäaltaisiin. (Lypsylehmät päätyvät kuulemma tavallista useammin jauhelihaksi lihan korkeamman sidekudospitoisuuuden vuoksi).

Joudun vielä loppuunkin "mainostamaan" elintarviketuotekehityskoulutustamme. Tänään nimittäin eräs luennoitsijoistamme puhui hyvästä markkinoinnista ja sai niskakarvani niin pahasti pystyyn, että en vaihteeksi jaksanut terrorisoida luentoa ärsyttävillä kysymyksilläni (ja joudun nyt kanavoimaan kaiken harmistukseni tänne). Luennoitsija nimittäin esitti meille ruokamainoksia, joissa oli vain ruuan kuvia ja haukkui ne huonoiksi ja teknisiksi. Mainoskuvissa olisi kuulemma pitänyt olla ihmisiä, hymyileviä kasvoja, tunnetta ja tunnelmaa.

Ruoktaeollisuuden myynnin edistämisen näkökulmasta on varmaan erinomaista, että (kiitos onnistuneen markkinointiviestinnän) ihmiset kaivatessaan ystäviä, yhteisöön kuulumista, rakkautta, nostalgiaa, onnellista perhe-elämää, kaunista naamaa, uutta elämäntapaa jne. menevät kauppaan ja ostavat ruokaa.

Mistä tahansa muusta näkökulmasta se sen sijaan on kammottavaa.

Omassa päässäni olen jo pitkään hellinyt ajatusta, että jos minulla olisi oma elintarvikkeiden tuotantolaitos, (joka tietysti tuottaisi vain eettistä ja ekologista lähiruokaa) sen jokaisessa brändissä olisi vain ja ainoastaan kyseisen ruuan nimi ja kuva. Koko yrityksen nimikin voisi olla: Vain ruokaa. Vai mitä tuumaatte? (Vaikka onneksi näitäkin kyllä löytää, kunhan silmä vain harjaantuu huomaamaan, mutta einespuolella tilaa olisi vielä.)

Olen myös joskus hellinyt ajatusta, että kuten jossain Yhdysvaltojen osavaltiossa aborttia harkitsevat äidit on pakotettu katsomaan videota syntymättömästä sikiöstä, voisi myös jokaisen into-lihaanin pakottaa katsomaan edes yksi live teurastus kerran elämässään. Kaikki eläintuotteita sisältävät elintarvikkeet (myös maito) voisivat myös lakisääteisesti sisältää kuvia verisistä eläimistä ja irtileikatuista päistä, vähän samaan tapaan kuten jokaisessa tupakka-askissa nykyään on kissan kokoisilla kirjaimilla kirjoitettuna kaikki tupakan tunnetut haitat ja riskit.

Kuluttaja valitsee, mutta tietoinen kuluttaja valitsee viisaammin.