Mitä hc-vegaani syö?

Sain vaihteeksi uuden lempinimen, kun eräs kaverini innostui nimittämään minua hc-vegaaniksi jonkin sellaisen perusteella, mitä olin kirjoittanut täällä blogissa. Itse minun on hyvin vaikea määrittää itseäni hc-vegaaniksi tai hc miksikään muuksikaan, mutta eivät kai ne fundamentalistitkaan itseään sillä nimellä kutsu..

Mutta asiaan, eli mitä tällainen hc-vegaani on tänään syönyt. Kuten alla olevista ruuista voi päätellä, ruokani on elävöitynyt kovasti sitten kun viimeksi kirjoitin omasta ruokapäivästäni.

Aamuni alkoi tuorepirtelöllä, jonka valmistuksen olin aloittanut edellisenä iltana laittamalla pieneen vesimäärään turpomaan kourallisen kaurahiutaleita ja muutaman cashew-pähkinän sekä hyppysellisen ruusunmarjajauhetta. Aamulla lisäsin joukkoon vielä omenamehua ja banaanin ja soseutin kaiken ihanaksi pirtelöksi. Koska pidän makeasta, aion ensi kerralla lisätä tähän reseptiin vielä pari kuivattua ananasta.

Lounaaksi popsin nuudeleita ja niiden kanssa porkkana-auringonkukansiemenlisäkettä sekä mung-pavun ituja. Porkkanalisäke syntyi kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että paistoin pannulla rypsiöljyssä kuivattua porkkanaraastetta (tuore käy yhtä hyvin) ja auringonkukansiemeniä. Lisäsin mausteeksi vähän soijakastiketta ja sidosaineeksi ruokalusikallisen soijakermaa. Lisäsin porkkanalisäkkeen ja reilusti tuoreita mung-pavun ituja sekä roppakaupalla sitruunamehua keitetyn nuudelin päälle omalla lautasellani.

Päivällä söin luontokerholaisten kanssa puolisen desiä Ben&Jerrys jäätelöä sekä yhden maitovanukkaan (meillä oli aiheena kulutusvalinnat ja lapset saivat ostaa tiettyjen ohjeiden mukaan kaupasta itse valitsemiaan tuotteita yhteisesti syötäväksi. Kriteerinä yhdellä ryhmällä oli miettiä pakkausjätettä, toisella ryhmällä tuotanotapaa ja kolmannella ryhmällä kotimaisuus-ulkomaisuus kysymystä. Kasvissyönnistä ei puhuttu).

Illalliseksi söimme kaupan luomuhernekeittoa ja sen päällä runsaasti mung-pavun ituja sekä paahtoleipiä maapähkinävoin ja härkäpavun versojen kanssa.

Onko tämä nyt sitten hc-veganismia, ei minusta, mutta ehkä ulkopuolisesta se tuntuu siltä. Eikä tälle päivälle sattunut edes mitään isotöistä itsejalostusta (idut ja versot olin toki itse tehnyt, mutta en juuri tänään.) Huomiseksi otin pakastimesta sulamaan viime syksynä tehtyjä hernepihvejä, jotka on kiireesti syötävä pois ennen kuin vanhenevat.

Mitä se itse syö?

Sain hyvin nuorena äidiltäni lahjaksi Marika Burtonin (silloisen Voi Hyvin lehden päätoimittajan) kirjoittaman kirjan, Luonnonkaunis Nainen. Luin kirjan läpi monta kertaa ja suorastaan imin itseeni sen tarjoamaa maailmankuvaa siitä, miten terveys ja hyvinvointi johtavat luonnostaan myös kauniiseen ulkomuotoon. (Toisin kuin itsen rääkkääminen ja kiduttaminen, mihin monet naiset alistuvat loputtomassa dieettikirteessään.)

Pidän kirjasta edelleen, se on hyvin kirjoitettu, sujuva, tietoa sisältävä ja silti tyyliltään mukavan kotoisa, jopa henkilökohtainen. Suurimman vaikutuksen kirjassa minuun teki aikanaan kohta, jossa kirjoittaja vastasi monen lukijan hiljaiseen kysymykseen:

mitä se itse syö?

Siihen yritän minäkin tässä vastata ja jotta tekstistä ei tulisi uppotylsää luetteloa, lähestyn kysymystä yhden esimerkkipäivän kautta. Siis ote ruokapäiväkirjasta maanantailta 2.3.2009 olkaapa hyvät.

Aamu:

Join pirtelön, johon olin sekoittanut murskatuista (liotetuista) manteleista ja auringonkukansiemenistä sekä muutamasta kuivatusta omenasiivusta valmistettua mantelikermaa sekä kaupan valmista ruusunmarjasosetta.

Aamupäivä:

Maanantaisin vierailemme pojan kanssa MLL:n perhekahvilassa ja syömme siellä kaikkea mitä eteen on pantu. Tänään tarjolla oli kahvin ja teen lisäksi hapankorppuja sekä Pirkka raakapakastepullia, jotka lämmittivät pehmeydellään monen mamman maanantaimielen.

Lounas:

Kävin lounastamassa kodin lähellä Unicafessa siskoni kanssa ja valitsin venäläistyylisen (maidottoman) kalakeiton sekä runsaan annoksen etupäässä kotimaisista juureksista tehtyä raastetta ja hyvää salaatinkastiketta(poikani tosin söi näistä suurimman osan). Ruokajuomana nautimme lasillisen perhekaljaa yhteisesti.

Iltapäivä:

Meillä nautitaan päivittäin pääaterioiden välissä välipala. Koska olen herkkusuu ja imettäjänä tarvitsen paljon kalsiumia, pistelin poskeeni isohkon paketin (200g) mantelihalvaa (seesaminsiemenistä) sekä kourallisen kuivattuja omenoita ja luumuja.

Päivällinen:

Tänään en tehnyt itse mitään ruokia vaan keräilin jääkaapista ja pakastimsesta erilaisia jämiä pöytään. Tapani onkin aina tehdä suuria annoksia, joita annostelen erilaisiin rasioihin ja kaivan sitten esiin ei-kokkauspäivinä.

Tänään lautaselle päätyi: keko hienoksi raastettua vihreää raastetta (omena, parsakaali, pakastepussillinen viimekesäisiä herneenpalkoja), linssinituja, mantelikermakastiketta, porkkanalettuja, hiukan pastaa ja muutama kasvispyörykkä (raaka-aineena erilaisia murskattuja siemeniä, papuja, sipulinvarisia, mausteita ja jauhoja).

Iltapalaksi taisin vielä syödä palan vaaleaa leipää, marjamehua ja siivun mummon lapsia varten ostamaa juustoa. Ai ai.

Tässä oli siis rehellinen päivä, eli ei läheskään täysin fennovegaani mutta jonkinlaista yritystä siihen suuntaan kuitenkin.

Ai niin, sain muutamalta ystävältä facebookin kautta palautetta, että kasvissyöjää voi uhata kudosraudan puute (ei heti, mutta jos dieettiä jatkaa useita vuosia), joka ei pahaksi onneksi edes näy tavallisessa hemoglogiinitestissä. Syynä ei ole raudan puuttuminen kasvituotteista vaan sen heikompi imeytyminen. Kasviraudan imeytyminen puolestaan paranee ihan pienelläkin eläinsiivulla kasvisaterian yhteydessä. Kasviraudan paremman imeytymisen ja yleisen freeganismin (=epäeettistä ruokaa voi syödä, jos se muuten menisi roskiin) nimissä söinkin päivällisellä puolikkaan lihapullan (mummon lähettämän) poikani lautaselta hänen lopetettuaan ateriansa.