Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti Kaupungissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti Kaupungissa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

As.Oy Maltan murkinat

Uskomatonta, eli totta, mutta yhteisökerrostalohanke meidän ja 70 muun perheen kanssa edistyy! Tänään juuri kuulimme asukasillassa, että tulevan kotimme piirtää arkkitehtitoimisto, joka on mm. piirtänyt Viikin infokeskuksen sinisen ympyrätalon ja Vuosaaren hienon merimiesten "puukalan". Kyllä meidän siis kelpaa. Vielä innostavampaa oli kuulla asunto-osakeyhtiö Maltan ruokaryhmän suunnitelmista koko 70 kotitalouden säännöllisistä yhteisistä illallisista.

Hankkeen yksi äideistä ja johtohahmoista jopa intoutui ruokaryhmän esittelyn jälkeen pitämään puheenvuoron, jossa hän muistutti maailman muuttuvan yhteisten ruokailujen voimin, ja kuinka tästä todistavat hänen lisäkseen muumimamma, Jeesus ja tasavallan presidentti. Muumimamman puheenvuoro meni suunnilleen niin, että kukaan ei voi olla kauaa vihainen syötyään hyvän aterian, Jeesuksella taas oli kuulemma kiire varmistaa joka välissä viinin ja leivän riittävyys, koska hän tiesi, mikä valta yhdessä jaetuilla aterioilla on, presidentit kaikkialla maailmassa puolestaan tarjoavat vierailleen huippukokkien laatimia juhlavia aterioita miksipä muuksi, kuin varmistaakseen hyvät diplomaattisuhteet ja maailmanrauhan!

Hitaana hämäläisenä oma istuntoni asukaskokouksessa meni (tunnustetaan se tässä) melkolailla muutosvastarinnan kourissa kiemurrellessa ja kaikenlaisissa murinoissa pikku yksityiskohdista ja siitä, saankohan juuri minä varmasti oman ääneni kuuluviin tällaisen ison porukan veneen perätuhdolta käsin. Kotona onneksi karjalaiset sukujuureni heräsivät talviunestaan ja tajusin, miten uskomaton rikkaus piilee siinä ajatuksessa, että iso joukko toistensa välittömässä läheisyydessä asuvia naapureita todella hoitaisi osan ruokahuoltoaan yhdessä.

Suoraan sanottuna en meinannut pysyä nahkoissani, kun oivalsin, että 70 perheen joukkovoima tekisi meistä kaupan keskusliikket ohittavan sisäänostajan, että mikään ei estäisi meitä solmimasta suoria suhteita erilaisiin viljeilijöihin ympäri uutta-maata, että mikään ei pidättelisi meitä hankkimasta yhteisön pakastinta täyteen kotimaisia marjoja ja sieniä ja kylmätiloja (jotka nekin tietysti rakennettaisiin isoiksi) täyteen kotimaisia juureksia ja vihanneksia, papuja, herneitä ja siemeniä. Että luonnollisesti meillä olisi varaa hankkia myöps parhaat ja laadukkaimmat prosessointivälineet ja että kaiken tämän lisäksi meillä olisi vielä valtava joukko käsipareja toteuttamassa näitä hienoja ideoita ja siivoamassa ja tiskaamassa keittiötä jälkikäteen.

Pienenä lisähuomautuksena, että myös yhteisön lihaanit voisivat riemuita siitä, että yhteisötalo voisi hankkia suoraan tilalta vaikka kokonaisia luomuporsaita ja -lampaita (hyvin huokeaan hintaan verrattuna siihen, miten luomulihaa yleensä kuluttajille myydään.) Yhteisö voisi myös hankkia lihasahan ja kylmätilat raakakypsytystä varten.

Jos joku nyt innostui tästä (ei mainokseksi tarkoitetusta) postauksesta, niin ei muuta kuin kipin kapin liittymään koti kaupungissa (hem i stan) -yhdistyksen jäseneksi. Jäsenmaksu on vaivaiset 20 euroa vuodessa ja mikään ei estä esimerkiksi teitä ruokablogaajia rakennuttamasta itselleen uutta yhteisökerrostaloa, jonka johtavana ajatuksena olisi herkullinen, laadukas, naapureitten kesken jaettu ruoka. Siitähän tässä kuvien kanssa ruokablogaamisessakin kai on kyse. Jakaa näiden käsien tuotos mahdollisimman monen lukijan kesken, vai mitä?

Oikealla vielä virtuaalisesti teille jaettu soppa, joka meillä syötiin tänään, olkaa hyvät.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Punainen kerrostalo ja osuuskuntaperunamaa

Kävimme tänään miehen kanssa tutustumassa Koti kaupungissa - Hem i Stan - järjestöön Helsingin Ruoholahdessa. Järjestön hieno tavoite on rakentaa Helsingin Jätkänsaareen yhteisöllinen ja ekologinen kerrostalo. Talossa olisi toki jokaiselle omat, erilliset asunnot, mutta näiden lisäksi olisi iso yhteinen saunaosasto, ruokasali, takkahuone ja kirjasto, sekä talon katolle rakennettu iso viherhuone.

Itse olen jo pitkään haaveillut mahdollisuudesta kasvattaa omia luomuvihanneksia ja miettinyt, miten sen voisi yhdistää kaupunkiasumiseen. Iso viherhuone kerrostalon katolla on hieno aloitus siihen suuntaan, mutta minun tarkoituksiini riittämätön. Tällaisesta viherhuoneesta kun saisi lähinnä sesonkivihanneksia kuten tomaattia ja kurkkua, kun taas minua kiinnostaisi koko talven juuressadon tuottaminen omiin tai mieluiten koko kerrostalon tarpeisiin.

Luomumaatilaosuuskunta voisi olla vastaus tähän. Miksei kerrostalo tai sen omistava asunto-osakeyhtiö voisi omistaa kaupunkitalon lisäksi myös hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä sijaitsevan maatilan, joka tuottaisi suuren osan sen asukkaiden tarvitsemasta ruuasta?

Kuulemma Yhdysvalloissa on jo perustettu luomuosuuskuntia, jotka perinteisistä ruokapiireistä poiketen osallistuvat itse myös ruuan tuotantoon. Myös Tanskassa on Pellervon uutisen mukaan joku luomutila siirtynyt kuluttajista koostuvan osuuskunnan omistukseen. Tanskalaisten järjestelyssä entinen tilanomistaja pyörii paikalla edelleen palkattuna työntekijänä, mutta osuuskuntaomistajat tekevät tilaa koskevat päätökset ja kantavat kokonaisvastuun tuotannosta. USA:sta kuulemani mukaan löytyy sellaisia luomutilaosuuskuntia, joissa osuuskunnan jäsenet osallistuvat niihin maatilantyövaiheisiin, joissa runsaista käsipareista on apua (tällaisia lienevät ainakin kylvö ja sadonkorjuu) ja jakavat yhdessä satojen kausivaihteluun liittyvän taloudellisen riskin.

Äkkiseltään tällainen pientilatoiminta ei tunnu kovin kustannustehokaalta. Osuuskuntaomistajalle ruuan hinta voisi kuitenkin tässä systeemissä muodostua varsin kohtuulliseksi, kun kaupan ja keskusliikkeiden siivu jäisi kokonaan pois. Uskonvahvistukseksi lukijalle (ja itselleni) siteeraan ensin MTK:n tiedotetta: "Viljelijä saa neljä senttiä leivästä, josta kuluttaja maksaa euron. Porsaanpaistista jää viljelijälle 1,61 euroa, kun kuluttaja maksaa 7,21 euroa. Maitolitran hinnasta jää viljelijälle 39 prosenttia." Pellervoa siteeratakseni: "Kaupan osuus ruuan hinnasta on kasvanut koko 2000-luvun ja vastaavasti alkutuottajan ja teollisuuden osuudet ovat laskeneet." Ja sama vielä Kauppalehden räväkältä bloggerilta: "Kaupan palatseja maksetaan ruuassa!"

Maatilaosuuskunnan ensisijainen kilpailuvaltti ei luonnollisesti kuitenkaan olisi hinta vaan muut asiat. Niistä ensimmäisenä yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen, toiseksi kaupungissa asuvien ihmisten yhteys maaseutuun ja alkutuotantoon sekä viimeiseksi muttei vähäisemmäksi lähiruoka-ajattelun huipentuma, äärimmäisen lyhyt ja läpinäkyvä tuotantoketju.

Kaikille niille, jotka lähikaupan hedelmä-vihannes-osastolla tavaavat alkuperämaiden nimiä hiki otsalla tällainen ruuantuotantotapa olisi lottovoitto. Ei enää koskaan ajatustakaan sille, millaiset työskentelyolosuhteet, millaiset tuholais/ympäristömyrkyt ja millaisen lopputuloksen tämänkin avocadon ryppyinen kuori sisälleen kätkee.

Voisin jatkaa tätä urbaania ekounelmointia vielä vaikka kuinka pitkään. Siinä listassa perustettaisiinkin sitten jo sosiaalisia yrityksiä maatilaosuuskuntien ympärille, integroitaisiin yhteisökerrostaloihin tukiasuntoja, nostettaisiin kaikki Suomessa tuotettava ruoka luomun tasolle ja sallittaisiin maahantuonti vain reilunkaupan tasoisilta toimijoilta.

Kaiken tämän mahtavaa kansalaisaktiivisuutta hehkuttavan kirjoituksen loppuun haluan kuitenkin lisätä vielä tärkeän pointin agroekologian professori Juha Heleniuksen sanoin: "Vastuu ruuasta on siirrettävä kuluttajan sijasta poliittisille päättäjille. Pentti Linkola voi tehdä henkilökohtaisia valintoja, mutta keskivertoihminen on laumaeläin. Kansalaisten musertava syyllisyydentunto epäeettisestä ruuantuotannosta tulee kanavoida poliittiseksi voimaksi." (Vihreä Lanka27.2.09)