Sain hyvin nuorena äidiltäni lahjaksi Marika Burtonin (silloisen Voi Hyvin lehden päätoimittajan) kirjoittaman kirjan, Luonnonkaunis Nainen. Luin kirjan läpi monta kertaa ja suorastaan imin itseeni sen tarjoamaa maailmankuvaa siitä, miten terveys ja hyvinvointi johtavat luonnostaan myös kauniiseen ulkomuotoon. (Toisin kuin itsen rääkkääminen ja kiduttaminen, mihin monet naiset alistuvat loputtomassa dieettikirteessään.)
Pidän kirjasta edelleen, se on hyvin kirjoitettu, sujuva, tietoa sisältävä ja silti tyyliltään mukavan kotoisa, jopa henkilökohtainen. Suurimman vaikutuksen kirjassa minuun teki aikanaan kohta, jossa kirjoittaja vastasi monen lukijan hiljaiseen kysymykseen:
mitä se itse syö?
Siihen yritän minäkin tässä vastata ja jotta tekstistä ei tulisi uppotylsää luetteloa, lähestyn kysymystä yhden esimerkkipäivän kautta. Siis ote ruokapäiväkirjasta maanantailta 2.3.2009 olkaapa hyvät.
Aamu:
Join pirtelön, johon olin sekoittanut murskatuista (liotetuista) manteleista ja auringonkukansiemenistä sekä muutamasta kuivatusta omenasiivusta valmistettua mantelikermaa sekä kaupan valmista ruusunmarjasosetta.
Aamupäivä:
Maanantaisin vierailemme pojan kanssa MLL:n perhekahvilassa ja syömme siellä kaikkea mitä eteen on pantu. Tänään tarjolla oli kahvin ja teen lisäksi hapankorppuja sekä Pirkka raakapakastepullia, jotka lämmittivät pehmeydellään monen mamman maanantaimielen.
Lounas:
Kävin lounastamassa kodin lähellä Unicafessa siskoni kanssa ja valitsin venäläistyylisen (maidottoman) kalakeiton sekä runsaan annoksen etupäässä kotimaisista juureksista tehtyä raastetta ja hyvää salaatinkastiketta(poikani tosin söi näistä suurimman osan). Ruokajuomana nautimme lasillisen perhekaljaa yhteisesti.
Iltapäivä:
Meillä nautitaan päivittäin pääaterioiden välissä välipala. Koska olen herkkusuu ja imettäjänä tarvitsen paljon kalsiumia, pistelin poskeeni isohkon paketin (200g) mantelihalvaa (seesaminsiemenistä) sekä kourallisen kuivattuja omenoita ja luumuja.
Päivällinen:
Tänään en tehnyt itse mitään ruokia vaan keräilin jääkaapista ja pakastimsesta erilaisia jämiä pöytään. Tapani onkin aina tehdä suuria annoksia, joita annostelen erilaisiin rasioihin ja kaivan sitten esiin ei-kokkauspäivinä.
Tänään lautaselle päätyi: keko hienoksi raastettua vihreää raastetta (omena, parsakaali, pakastepussillinen viimekesäisiä herneenpalkoja), linssinituja, mantelikermakastiketta, porkkanalettuja, hiukan pastaa ja muutama kasvispyörykkä (raaka-aineena erilaisia murskattuja siemeniä, papuja, sipulinvarisia, mausteita ja jauhoja).
Iltapalaksi taisin vielä syödä palan vaaleaa leipää, marjamehua ja siivun mummon lapsia varten ostamaa juustoa. Ai ai.
Tässä oli siis rehellinen päivä, eli ei läheskään täysin fennovegaani mutta jonkinlaista yritystä siihen suuntaan kuitenkin.
Ai niin, sain muutamalta ystävältä facebookin kautta palautetta, että kasvissyöjää voi uhata kudosraudan puute (ei heti, mutta jos dieettiä jatkaa useita vuosia), joka ei pahaksi onneksi edes näy tavallisessa hemoglogiinitestissä. Syynä ei ole raudan puuttuminen kasvituotteista vaan sen heikompi imeytyminen. Kasviraudan imeytyminen puolestaan paranee ihan pienelläkin eläinsiivulla kasvisaterian yhteydessä. Kasviraudan paremman imeytymisen ja yleisen freeganismin (=epäeettistä ruokaa voi syödä, jos se muuten menisi roskiin) nimissä söinkin päivällisellä puolikkaan lihapullan (mummon lähettämän) poikani lautaselta hänen lopetettuaan ateriansa.
Rakas jätskikoneeni
1 viikko sitten
Tuo kasvissyöjien raudanpuute tuntuu olevan aika sitkeässä istuva harhaluulo, joka ei pidä paikkansa. Useat kasvikunnan tuotteet sisältävät rautaa, ja kasvisruokavalio sisältää runsaasti C-vitamiinia, joka edistää raudan imeytymistä.
VastaaPoistaMaitotuotteet sen sijaan heikentävät raudan imeytymistä, joten tässäkin asiassa suosittelen vegaaniruokavaliota :) Olen itse ollut kasvissyöjä pian vuosikymmenen, ja hemoglobiini huitelee 140 kieppeillä.
Elina/chocochili.net