tiistai 5. toukokuuta 2009

Loputon nälkä - hajonnut kylläisyysmekanismi

Minua on aina hämmentänyt nähdä urallaan ja/tai ihmissuhteissaan huippumenestyviä ihmisiä, joiden fyysinen kunto ja/tai ruokailutottumukset ovat aivan retuperällä. Kerran luin lehdestä (lukuisia menestysteoksia julkaisseesta) naiskirjailijasta, joka oli huomattavan ylipainoinen. Alkuun hän kuvaili äärimmäisen kurinalaista työskentelyään kirjoittamisensa parissa ja heti seuraavassa lauseessa totesi, että ruuan suhteen itsekuria ei sitten olekaan: "jos pöydällä on juusto, on minun valitettavasti syötävä se."

En ole oikein koskaan hyväksynyt sitä teoriaa, että kaikilla muilla elämänalueilla itsensä hyvin hallitseva ihminen, ei nyt vaan sattumalta hallitse lainkaan syömistään ja lihoaa sen vuoksi muodottomaksi (ja sairastuvaksi). Koska järkevää biologista selitystä asialle ei ole aiemmin sattunut silmiini, olen itse kehitellyt kaikenlaisia teorioita siitä, miten tietyntyyppinen ruoka tuhoaa ihmisen luonnolliset kylläisyysmekanismit ja saa ihmisen puputtamaan energiaa paljon yli tarpeen sillä seurauksella, että läskiä kertyy.

Voittekin uskoa, että riemuni oli suuri, kun luin uusimmasta Valituista Paloista, että nyt myös joku tutkimusryhmä on päätynyt samansuuntaisiin tuloksiin. Ohessa suora lainaus, Valitut palat, 13 tuoretta faktaa liikakiloista (05/09):

"Hormonitutkija Zane Andrews australialaisesta Monashin yliopistosta sanoo, että vapaat radikaalit voivat vahingoittaa kylläisyydestä viestiviä soluja..Vapaita radikaaleja syntyy eniten ihmisen syödessä sokeri- ja rasvapommeja. Solut kuluvat vuosi vuodelta ja niiden viestit heikkenevät, jolloin ruokahalu (ja vatsakumpu) kasvaa." Vapaita radikaaleja vastaan voi taistella välttämällä roskaruokaa ja syömällä paljon antioksidantteja sisältäviä värikkäitä kasviksia ja hedelmiä.

Painonhallinnasta kiinnostuneiden kannattaa muutenkin lukaista kyseine lärpäke. Mikään tiedejulkaisuhan Valitut palat ei toki ole, mutta tieteenkin popularisoijana ihan varteenotettava ajankulu.

Kiinnostava pointti sekin (samasta artikkelista), että muita heikommin maut astivat ihmiset, ovat muita todennäköisemmin lihavia. Eli määrällä korvataan laatua ja makeuden ja rasvaisuuden lisäämisellä kompensoidaan muiden aromien aistittua ohuutta. Onkohan tämä muuten yksi keskeinen syy ikälihomiseen? Iän myötähän makuaisti heikkenee (sen lisäksi että perusaineenvaihdunta hidastuu ja energiantarve vähenee..)

Ehdotankin, että vanhusten suosimissa ruokapaikoissa kaikki miedot lehmänmaitotuotteet korvattaisiin vaikkapa kirpakalla hamppumaidolla ja -juustolla ja mitäänsanomattomien naudanlihapyöryköiden sijaan tarjottaisiin oikein tulisesti maustettua härkäpapufalafelia..

Kaikki muutkin kylläisyyshäiriöiset eli vatsankumpua keränneet voitaisiin iästä riippumatta velvoittaa antioksidanttikuurille ituja, kaali- ja juuresraasteita sekä kotimaisia marjoja popsimaan.

Tulisi kansanterveyskin hoidettua kuntoon siinä samalla kun maapallo ja eläimet kiittäisivät :)

5 kommenttia:

  1. Minäkin olen viime aikoina intoillut tuosta värikkäästä ruoasta. Ehkä se on tämä kevät. Mitähän vanhukset sanoisivat, kun tarjolle pantaisiin falafelpullia - vai huomaisivatko edes, että ruokana on jotain outoa? En oikein ymmärrä tätä kollektiivista lihanhimoakaan.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, saa nähdä onko esim. demarinaisten aloitteella yhdestä lihapäivästä kouluruokailussa mitään vaikutusta mihinkään, vai kuoleeko sekin keskustelu mediassa, ennen kuin kunnolla alkaakaan. On huvittavaa seurata, miten kaikki terveysvalistus puhuu sen puolesta, että kasviksia olisi syötävä lisää, kuitenkaan mitään radikaaleja käytännöntoimia asian eteen ei haluta tehdä.

    VastaaPoista
  3. Juups, olen velvoittanut itseni jo jokin aika sitten antioksidanttiselle dieetille ;o)

    Mutta, mutta... oikeastaan halusin kommentoida ylipainon syitä. Olen itse kirjaimellisesti kärsinyt 20-30 kg:n ylipainosta lapseni syntymän jälkeen, eli noin 10 vuotta. Olen käynyt läpi erilaisia metodeja (ihmedieettejä lukuunottamatta) lääkehoidosta painonvartijoihin, mutta mikään ei tunnu tepsivän lopullisesti. Painonvartijoiden aikana totutin itseni kevyttuotteisiin ja melkein nykyisin väitän, että niiden sisältämät kemikaalit, joita käytetään lisäämään makua ja koostumusta, ovat häisinneet elimistössäni jotakin oleellista ja jättänyt elimistöni tilaan, jossa rasvaa ei pois luovuteta. Kylläisyyden tunne minulle tulee hyvin ja helposti ja tunnistettavasti, mutta suun tekee vielä usein mieli silloinkin kun vatsa sanoo ei. Tämänkin olen tulkinnut noiden kemikaalien aiheuttamaksi huijaukseksi, ja elimistö vaatii oikeaa kamaa. Maku- ja hajuaistinikin toimivat erinomaisesti ja mm. suolan maistan jo silloin liiaksi, kun muille ruoka on mukamas suolatonta.

    Allekirjoitan artikkelista sen, että kaikkien pitäisi syödä enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa, mieluiten luomuna ja viljatuotteet täysjyvänä. Niillä vatsa täyttyy nopeammin kuin pitkälle prosessoiduilla tuotteilla. Hih, mutta joskus tuntuu, että ihmiset eivät oikein enää tunnista oikeita makuja. Tarjosin nimittäin raflassani tällä viikolla perunavelliä, josta eräs miespuolinen asiakas sanoi, että se on mautonta, eikä sitä mitä lapsuudessa sai. Kävin hädissäni maistamassa: se maistui PERUNALLE, ei millekään mummonmuussijauheesta tehdylle litkulle (ja olipa siinä vielä perunan kappaleitakin, joita piti PURRA. Hui.)

    VastaaPoista
  4. Niin ja vielä falafelpullista: tuolla jo mainistemassani raflassa ne ovat maistuneet mummoille ja papoillekin ;o)

    VastaaPoista
  5. Joo, en toki ajattele, että painonhallinta olisi vain yhden asian juttu (eli yksin antioksidanteista kiinni). Toivottavasti en loukannut ketään ylipainon kanssa kamppailevaa tällä yksipuolisella kommentoinnilla. Pakko lisätä tähän, että mielestäni yksi massiivinen painonhallinta-asia on ONNELLISUUS (josta olisin voinut yhtähyvin kirjoittaa). Jokaisen ihmisen tavoitehan tässä elämässä on kokea onnea, nautintoa ja iloa. On elämäntilanteita ja olosuhteita, joissa tuota onnea on helpompi etsiä ruokaelämyksistä kuin muista elämänrikkauksista (tiedän sen itsekin). Ja tähän ilmiöön ei sitten mikään biologinen tai (ruoka)kulttuurinen keino tepsi ankaraa nälänhätää lukuunottamtta.

    VastaaPoista