Ruuan pois heittäminen on älytöntä, sen tietävät kaikki. Kuitenkin suomalainen heittää noin 70 kiloa ruokajätettä roskiin vuodessa eli noin 190 g päivässä. Tästä määrästä noin kolmannes eli 20 kiloa olisi syötäväksi kelpaavaa. (Lähde: Finfood).
Monissa kulttuureissa on kehittynyt yksi tai useampi ruokalaji, johon kipataan edellisten aterioiden tähteet. Suomalainen klassikko tästä on pyttipannu, jossa edellisen päivän keitetyt juurekset ja liha pikotaan pannuun ja paistetaan rasvassa rapeaksi ja herkulliseksi. Italialaisten vastaava ruokalaji on pitsa ja Indonesialaisilla nasi goreng, joka suomeksi merkitsee paistettua riisiä.Koska nykyään yhä harvempi ihminen jalostaa elintarvikkeita aterioiksi omassa kotikeittiössään, ovat nämä "jämäateriatkin" yleensä koostettu aivan muusta kuin edellisen päivän tähteistä. Pyttipannuun nyt harva suomalainen lähtee vartavasten juureksia keittämään, mutta kuka osaisi tehdä pitsaa tai nasi gorengia edellispäivän tähteistä?
Kannattaa opetella, sillä näin säästää ilmaston ja rahan lisäksi myös aikaa, sillä nämä jämäateriat syntyvät yleensä paljon nopeammin kuin alusta asti tehdyt ateriat - ja ovat sitäpaitsi herkullisia.
Tunnustetaan tässä, että itse keitän yleensä jo ennakkoon perunoita, ohrasuurimoita ja puuroa paljon yli sen, mitä kerralla kuluu, koska pidän niin kovasti erilaisista "jämäruuista". Ympäristön kannalta se ei olekaan huono asia, sillä liesi ja uuni kuluttavat paljon energiaa ja suunnilleen yhden annoksen energialla kypsyy kattilassa kaksi tai kolmekin annosta ohrasuurimoita.
Tänäaamuna leivoin muuten sämpylöitä ennätysmäärästä jämiä: veden, jauhojen, hiivan, öljyn, siirapin ja siemensekoituksen lisäksi taikinakulhoon pääsi: aamullinen puuronjämä, eilisen porkkana-lantturaaste, syömäkelvottomiksi kuivuneita rusinoita (liotuksen jälkeen) ja kauramaidon valmistuksestä jäämäksi jäänyttä kaurakuitua edellispäivästä. Kylläpä tuli hyviä!
Sivun oikeasta reunasta löydät myös oman versioni Indonesialaisten "paistetusta riisistä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti