Viihdytän itseäni usein lueskelemalla Vihreän Langan rasismi- ja pakolaisaiheisia juttuja (luen sieltä toki muutakin!). Pakolais-juttuja löytyy kuitenkin yllättävän paljon ja niiden isoimpana yhteisenä nimittäjänä tuntuu olevan, että juttuja kommentoimassa on perussuomalaisten maahanmuuttokriitikko Jussi Halla-aho. Halla-ahon maailmankuva on aika kaukana omastani, kuitenkin hän on hyvä sanakäyttäjä ja yrittää pitää keskustelua asiatasolla, mikä on hyvä.
En tiedä, onko kenellekään tämän blogin lukijalle koskaan edes tullut mieleen, että fennovegaanisuuden takaa voisi löytyä jotain järisyttäviä rotuoppeja. Siltä varalta, että näin olisi käynyt, vakuutan yhtyväni pääkohdiltaan Vihreiden maahanmuuttopolitiikkaan, joka perustuu inhimillisyydelle, edistää työperäistä maahanmuuttoa, kantaa vastuuta maailman pakolaisista ja korostaa kotoutumisen tärkeyttä.
Kannatan myös kaikenlaista kulttuurinvaihtoa, (koskee myös ruokakulttuuria) ja ihmisten liikkumisen ohella, minusta myös elintarvikkeilla on lupa liikkua. Mutta aivan yhtä jyrkästi kuin tuomitsen ihmiskaupan, tuomitsen myös ei-reilun maailmankaupan (kuten pienviljelijöiden orjuuttamisen maailman toisella puolella meidän puoli ilmaisten banaaniemme vuoksi) ja ympäristöstä piittaamattoman ruuantuotannon (kuten pohjavesiongelmat Etelä-Espanjassa, jotta koko pohjois-Eurooppa saisi talvella halpoja tomaatteja tai tonnikalan ryöstökalastuksen kätevien säilykeruokien nimissä).
Minusta olisi myös hassua, jos jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä alettaisiin harjoittaa sellaista politiikkaa, että kaikki eteläisen pallonpuolison ihmiset siirrettäisiin pohjoiseen ja pohjoisen etelään. Niinikään hassua on se, että me popsimme täällä arkivälipalaksi mangoa ja kiiviä, arkilounaaksi tofua ja riisiä sekä arki-illalliseksi tonnikalaa ja nuudeleita. 12-myyttiä maailman nälästä kirjasta luin, että vastaavasti monissa Afrikan maissa yläluokan keskuuteen on tullut muodiksi syödä vehnäleipää, joka tulee Afrikkaan tuontitavarana esim. Pohjois-Amerikasta.
Jos minä suomalainen, pääsen kerran iskemään hampaani mehevään, kirkkaan oranssiin mangoon, se ei tietenkään vielä laukaise ekokatastrofia. Nyt tilanne on kuitenkin sen, että jos haluaa löytää kauppojen vihannes-hedelmähyllyiltä kotimaisia vaihtoehtoja, saa suorastaan tehdä töitä.
Hälyttävänä voisi pitää myös sitä, että puolet vuoden lantuista ostetaan jouluruokiin (Lähde: Kotimaiset kasvikset, 1998) ja että perunan sekä marjojen kulutus on laskussa kun taas hedelmien kulutus nousussa (tarkkailujaksona vuodet 2006-2007, lähde Ravitsemuskatsaus 1/2008, Finfood)
Miten on, voisikohan Porkkanamafia tehdä seuraavan iskunsa paikallisiin lähikauppoihin, joissa kotimaista ruokaa on tavallista paremmin ja houkuttelevammin tarjolla? Ja voisikohan lähikauppa käyttää tästä saadut tulot uusien, paikallisten ruuantuottajien etsimiseen ja heidän tuotteidensa esillepanon huolelliseen suunnitteluun?
Pikkuleipäkolmiot appelsiinisella bataattitäytteellå
4 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti