torstai 16. heinäkuuta 2009

Me grillattiin citysiilien kanssa

Meidän kerrostalon pihassa pomppii jatkuvasti citykaneja, jotka häiriintyvät ihmisistä vain sen verran, että hiukan tavallista äkkinäisemmästä liikkeestä pomppaavat askeleen syvemmälle koristepusikkoon. Tänään törmäsin kuitenkin ensimmäistä kertaa ihan oikeisiin citysiileihin, kahteen kaupunkilaispiikkiöön, jotka pelkäsivät meitä ihmisiä suunnilleen saman verran kuin suomenlinnan lokit ja sorsat pelkäävät pullaa syöviä turisteja.

Istuimme varsin puistomaisen rivarilähiön pihassa grillaamassa, kun kaksi siiliä kömpi rappusten alta (jossa niillä ilmeisesti oli pesä) esiin houkuttelevien tuoksujen kutsumana. Grillistä nosteltiin mustaraitaisiksi paahtuneita sapuskoita ja siilit pyörivät siinä jaloissa kuin mitkä tahansa makupaloja kärttävät lemmikit. Palkitsimme ne kahdella puoliksi kalutulla maissinraadolla ja jäimme kuuntelemaan niiden äänekästä puhinaa pihakeinun alla. Saatuaan vatsansa täyteen, ne piilottivat kaksi syötyä tähkää jonnekin ja painuivat takaisin rappusten alle, noin kahdenkymmenen sentin päähän meidän istumapaikastamme.

Olihan niitä pihasiilejä jo hamassa lapsuudessa, mutta silloin ne vilahtivat salamana lehtikasaan heti, kun joku erehtyi avaamaan ulko-oven. Sitten niille kannettiin lautasella maitoa pihan perälle, painuttiin sisään, painettiin nenät kiinni ikkunalasiin ja toivottiin, että ne ennen aamua uskaltautuisivat ulos piilostaan lämpimällä maidolla herkuttelemaan.

Mukavuudenhaluiselle vegegrillaajille muuten vinkiksi. Sitten kun grillatut maissintähkät, herkkusienet ja ne iänikuiset soijanakit alkavat kyllästyttää, kokeilkaapa pakastealtaasta Finduksen Valkosipuli-perunapalloja. Ne kypsyvät kuumassa grillissä noin minuutissa ja ovat täysin vegaanisia ja herkullisen rapeita. Tein myös kiinnostavan löydön meidän lähimarketista, kun erehdyin kysymään soijajuuston sijaintia (tarkoitin tietysti tofua). Hetken empimisen jälkeen myyjätär johdatti minut juustohyllyyn ja sieltä edamien ja oltermannien välistä löytyi The Redwoodin Cheezly, täysin vegaaninen edam-tyyppinen juustonkorvike. Pistimme sitä paahtoleipien väliin, grillasimme folion suojissa ja nautimme rapeasta leivästä, pehmeän lämpimästä juustosta sekä härkäpapupihveistä. Suosittelen!

torstai 9. heinäkuuta 2009

Kummipojan porkkanapitsa

Meillä kävi kummipoika pitkästä aikaa kylässä ja halusin vierailun kunniaksi ilahduttaa meitä kaikkia herkullisella, lapsiystävällisellä vegaaniruualla. Koska pakastimessa oli valmiita pitsapohjia ja lähes kaikki lapset on opetettu pienestä pitäen syömään italialaista oivallusta ruuantähteiden hyödyntämisestä, päätin ruveta pitsakokiksi.

Pitsa on myös siitä hyvä lapsiruoka, että jos antaa lapsen itse toivoa, mitä päälle laitetaan, tulee lopputulos yleensä syötyä, vaikka kaikki pöydässä pitäisivätkin eri aineksista.

Kummipojan tapauksessa näytti kyllä ensin, että päälle tulee pelkkää tomaattikastiketta.

Kun kieltävän vastauksen täyte-ehdotuksistani olivat ensin saaneet herkkusienet, paprika, ananas, sipuli (joka sai oikein erityisen ison EIn) ja kesäkurpitsa, vedin hatusta porkkanan.

Joo. Sanoi poika ja minä tartuin raastimeen. Raastoin porkkanan karkealla terällä ja laitoin pannulle pehmenemään rypsiöljyyn. Tein tomaattikastikkeen paseeratuista tomaateista, etikasta, öljystä ja ripauksesta pippuria. Kokosin porkkanaraasteesta komean keon tomaattikastikkeen päälle ja revin sinne tänne sekaan tuoreita basilikanlehtiä (basilikan poika hyväksyi myös). Työnsin komeuden uuniin (kummipoikani ei pidä juustosta missään muodossa) ja odotimme että pohja kypsyy ja porkkanaraaste saa hiukan väriä.

Kun kuumat kiekot oli popsittu ja kummipoika kyyditty autolla kotiin (rankkasade yllätti) käväisin katsomassa, millaisen määrän juustoa olisimme voineet raastaa pitsojemme päälle samalla määrällä hiilidioksidipäästöjä, mitä edestakainen autokyyti parin lähiön välillä tuotti. Suomen Luonnonsuojeluliiton /SLL) ja hesarin pyöristys tuottivat vastaukseksi noin. 150 g juustoa, eli melkoisen keon!

Onneksi emme aja autoa kuin kesäaikaan ja silloinkin lähinnä mökkireissuilla..

Biologi-Jari kirjoittaa muuten mukavasti Tiede-lehteä lainaillen aiheesta autot vai ruoka hiilirepun keventämisessä:"Kun yksi yhdysvaltalainen ihminen syö tutkimusten mukaan keskimäärin 50-150 hampurilaista vuodessa, hyvin karkeasti ja kärjistetysti arvioiden hampurilaisten syönnin kasvihuonekaasupäästöt vastaavat yhteensä kaikkien USA:n liikenteessä olevien parjattujen Hummer-autojen kasvihuonekaasupäästöjä vuodessa."

Siis kumpi pois, autot vai juusto?

Molempi parempi, sanoo pääkaupunkiseudulla, kantakaupungin kupeessa asuva elämäntapavegaanikokki. Kaikille muille tilanne onkin sitten hiukan erilainen, kiitos siitä Matti Vanhaselle ja muille perinteistä autoriippuvuus-kaavoitusta suosiville poliitikoille sekä kaikille kepulaisille maidon-ja lihantuotantotukiaisketkuille sekä heidän äänestäjilleen..