maanantai 30. marraskuuta 2009

Kerjäläinen, nunna ja statussymbolit

Törmäsin illalla keskustassa ruokakaupassa kahteen kerjäläiseen. He olivat päivän työnsä tehneet ja oli tullut aika koota kolikot ja ostaa se, mitä niillä saa. Kerjäläiset olivat jakaneet ostoksensa kahteen osioon. Ensimmäisen osion ruuat olivat välttämättömyyksiä: neljä ranskanleipää, iso pussi perunoita, jotain muita vihanneksia ja lämmintä lihaa kaupan grillistä. Seuraavassa osiossa oli vain kaksi tuotetta: iso pullo keltaista limsaa ja monikkopakkaus pieniä, makeita, lapsiin vetoavin kuvin koristeltuja jugurtteja.

Lopullisen ostopäätöksen limsapullon ja jälkiruokien osalta kerjäläiset tekivät vasta, kun ensimmäiset oli maksettu (valtavasta kolikkovuoresta, joka koostui etupäässä viisisenttisistä) ja varmistui, että raha "turhuuksiinkin" riitti.

Niin, tästäpä taas muistin, että ruoka on ja pysyy vatsan täytteen lisäksi statussymbolina, kulttuurisena työkaluna, sosiaalisena ulottuvuutena, identiteetin rakennuspalikkana, kommunikointikanavana jne. Eikä asiaan näyttäisi edes vaikuttavan se, onko sattunut syntymään Romanian kerjäläiseksi, vai Suomen hyvätuloiseksi (vaikka toki kerjäläisillä rahaa näihin satussymboleihin onkin paljon vähemmän).

Itse muistan jossain vaiheessa tätä vegeprojektiani turhautuneeni perusteellisesti sellaiseen ajatukseen, että mitä jos muutaman nopeasti kypsytetyn kalan/kananmunan/siipikarjan tai jopa possunsiivun popsiminen pari kertaa viikossa olisikin kokonaisuutena ekologisempaa (helppoudesta puhumattakaan) kuin papukattiloiden tuntien keittely ja vielä keitettyjen papujen jatkojalostaminen sähkökoneilla tai jopa uunissa. Suurin osa pavuista kun tulee vielä ulkomailta ja koska niiden proteiini on vaikeammin sulavaa, täytyy niitä syödä määrällisesti enemmän kuin eläinproteiineja.

Vegaaniliiton sivuilta löysin loistavan artikkelin tähän liittyen. Sen mukaan on tosiaan niin, että soijapavun energiakertymä (kiloa kohden) on suurempi kuin silakan tai lehmänmaidon ja tämä korkeampi energiakertymä johtuu nimenomaan pitkästä keittoajasta. Samassa artikkelissa kerrottiin myös että luonnonmarjojen energiakertymä ylittää jopa naudanpaistin ja kasvihuonetomaatit, jos niitä käydään hakemassa vaikka vain 20 kilometrin päästä kotoa henkilöautolla!

MTT:n luonnonvarapuntarista luin myös, että "Teollisesti valmistetuissa valmisruoissa päästään usein parempaan raaka-aineiden ja energian käytön tehokkuuteen kuin kotiruoan valmistuksessa." Eli samantien voisi lopettaa myös näiden työläiden vegereseptien rustaaminen ja suositella lukijoille atrian porkkanalaatikkoa ja gogreenin sojanakkoja lähikaupasta.

Yksi tapa ekoilla olisi sekin, että söisi vain halvinta ranskanleipää ja makkaraa (plus dyykkaisi roskiksesta ja keräisi tienvarsilta) ja laittaisi jokaisen luomukvinoasta ym. viherpestystä statusruuasta säästyneen killingin ikimetsien suojelemiseen.

Toisaalta voisi myös valita elävän ravinnon, jossa ei olisi kypsentämiseen liittyvää energiahukkaa, eikä eläinperäisiä raaka-aineita, mutta huoooh, se taas olisi kokonainen elämäntapa, ja kuka ihme rupeaa elävälle ravinnolle vain siksi, että voisi vähän enemmän keventää CO2-kuormaansa.

Kaikkein helpointa ja ekologisinta olisi tietysti laihduttaa itsensä BMI 19 ja pysyä siinä elämänsä loppuun. Voisi myös välttää kaikkea turhaa kuntourheilua, niin ei tarvitsisi syödä sitäkään vähää, mitä enemmän liikkuvan laiheliinin. Mutta kuten sanottu, en usko, että edes mikään näistä ylläkuvatuista "hulluuksista" muuttaisi sitä tosiasiaa, että me maksamme ruokaa ostaessamme aina myös jostain muusta kuin riittävästä ravitsemuksesta.

Viimeisin kirja, jonka luin, oli muuten kahden ortodoksin (joista toinen on vasemmistopoliitikko) keskustelukirja, Suvi-Anne Siimes & Nunna Kristoduli: Taivas alkaa maasta. Kirjeitä. Minerva.

Pidin kirjasta ja poimin siitä omaan muistikirjaani monia osuvia lauseita kahden erilaisen naisen ajattelusta. Yhden ajatustenvaihdon haluan leikata myös tänne, kyse oli tietysti ekovalinnoista. Niistä poliitikon repla oli varsin perinteinen, mutta nunnan vastaus siihen oli jotenkin mukavan fanaattinen, olkaapa hyvät:

Suvi-Anne: Energiankulutus ei voi enää kokoajan kasvaa. Myös tavarataivaan rajat tulevat vastaan. Siksi aika pitää tulevaisuudessa käyttää johonkin muuhun kuin jatkuvaan kuluttamiseen.

Nunna Kristoduli: Pyhä Isak Niniveläinen 600-luvulta sanoo, että "himot ovat maailman käyttövoima. Himoja ovat rikkauden rakastaminen, tavaroiden kokoaminen, ruumiin lihottaminen, kunnian rakastaminen, herruuden harjoittaminen, ylpeys ja vallan huuma, hienostelu, ihmissuosio.. Missä näiden eteneminen vaimenee, siellä maailma pysähtyy ja sen järjestys hiipuu siinä määrin kuin nämä hiljenevät." Nyt olosuhteiden pakosta (ekoasiat) tälle himovetoiselle systeemille on keksittävä vaihtoehto. Siinäpä ihmiskunnalla on tekemistä. Jollei uutta suhtautumistapaa ja perustavasti erilaista asennetta kyetä kehittämään, pelkään pahoin, että ainoaksi "vaihtoehdoksi" jää verinen kilpailu resursseista. Tästä toimintamallista ihmiskunnalla on kyllä liiaksikin kokemusta.

Nunna Kristodulista saisi ehkä hyvinkin uuden Pentti Linkolan jos hänen intresseissään olisi ruveta tuomiopäivän pasuunaksi kulutusyhteiskunnalle. Jään uteliaana odottamaan ortodoksikirkon seuraavaa tempausta Isä Mitron politiikkaan lähdön jälkeen.

4 kommenttia:

  1. Moi!

    Vaikkei aikoisikaan ruveta elävän ravinnon syöjäksi niin kannattaa tutustua idätykseen. Itselläni on idätysvehkeenä ruohonjuuresta hankittu kolmitasoinen lävikkö ja apuna tällainen taulukko http://www.kolumbus.fi/ery/Idatystaulukko.htm'

    Tänään lisäsin soppaan idätettyjä kik-herneitä, keittoaika oli noin 10 minuuttia ja maku sekä koostumus kuten pitempään keitetyillä idättämättömillä pavuilla. Papujen pitkään matkaan idätys ei tietenkään auta, mutta keittoaika lyhenee huomattavasti.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tosta taulukosta. Vaikutti erinomaiselta!!

    Oon kyllä harrastanu idätystä jonkin verran ihan näppituntumalta (ilman tietoa tarkoista päivistä ja tunneista), mutta tosta taulukosta on kyllä iloa. Täytyy liimata se keittiön seinään niin tulee käytettyä. Keväällä oonkin menossa elävänravinnon kurssille 4ksi arki-illaksi. Katsotaan mitä se poikii.

    Oon myös miettinyt, että olisi kiva nähdä ituja ja idättämällä prosessoitua ruokia enemmän myös kauppojen einesvalikoimissa. Kun ei kaikista kuitenkaan oo sellaisiksi arkipäivän martoiksi, että idättäis päivittäin (tai edes viikottain) jotain tuoretta pöytään.

    VastaaPoista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja sujuvasta sanailusta. Olen nauttinut lukemastani.

    Vuosikausien idätys on minulla näköjään ollut taulukon mukaan aika lailla hakoteilla, vaikka omasta mielestäni ihan kohtuullisesti olenkin selvinnyt ja nautiskellut. Mutta on hyvä oppia taas uutta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos palautteesta! Mukava kuulla, että näistä yksinäisistä rustailuista täältä kotikoneelta on iloa muillekin kuin minulle ja ihanalle isälleni, joka aina sanoo odottavansa seuraavaa postaustani, jos sitä ei ole kuulunut viikon sisällä. (Sama isä on myös ruvennut pyytämään meidän vanhoja vihreitä lankoja luettavaksi, että selvää vihertymistä näkyvissä suurissa ikäluokissa :)

    En ole idätysekspertti, mutta luulen kyllä, ettei mikään taulukko voi kertoa eksaktisti idätysaikoja, koska siementen itämisnopeuteen vaikuttanee aika moni asia (siementen laatu, huoneenlämpötila, huuteluveden lämpö, valaistus, idätysastian rakenne, eli kuinka kosteina idut pysyvät jne.). Eli aisteja ja näppituntumaa pitänee yhä käyttää, vaikka olisi siinä kuinka hieno taulukkokin apuna.

    VastaaPoista