torstai 22. huhtikuuta 2010

Onko veganismissa mitään järkeä?

Olen viime päivinä lueskellut hyvällä "ruokahalulla" Dalai-Laman elämänkerrallista kirjaa, Vapaus Maanpaossa. Toistaiseksi olen lukenut miehen lapsuudeseta ja ensiajoista Tiibetin lapsihallitsijana luostarissa, en siis voi kommentoida koko kirjaa, vain sen ensimmäistä neljännestä.

En ole mikään Dalai-Lama asiantuntija, mutta mielikuvani on, että Dalai-Lama olisi innoittanut monia länsimaalaisia kasvissyöntiin, eläintensuojeluun sekä muutenkin vihreään ajatteluun. Mielenkiintoista oli siis lukea kirjasta tämäntapaisia katkelmia:

"Erityisen hauskaa oli karata ruoka-aikoina. Tämä johtui siitä, että munkiksi aikovan nuoren pojan oli kielletty syödä määrättyjä ruokia kuten kananmunia ja sianlihaa. Vain vanehmpieni talossa minulla oli mahdollisuus maistella näitä. Kerran muistan, että eräs vanhemmista virkamiehistä sai minut kiinni munia syömässä. Hän oli kauhuissaan ja niin olin minäkin. "Painu tiehesi!" huusin hänelle kurkun täydeltä. Toisen kerran muistan istuneeni isäni vierellä kuin koiranpentu ja vain katsellen, kuinka hän nautti sianlihapaistia, toivoen, että hän antaisi palan minullekin - minkä hän tekikin. Se oli herkullista."

Dalai Lama kertoo samassa kirjassa myös, että tiibetissä buddhalaisten oli yleisesti tapana syödä lihaa, mutta koska eläimiä ei saanut tappaa, maassa asuvat muslimit hoitivat teurastukset. Buddhalaiset eivät myöskään saaneet tilata lihaa (koska se olisi johtanut teurastukseen, ts. lihatukkuliikkeessä/lihakaupassa toimiminenkin oli jätettu muslimien huoleksi). Mikään ei kuitenkaan estänyt buddhalaisia ostamasta ja syömästä lihaa. Poikkeuksena olivat ilmeisesti vain munkit ja erityisesti munkkikokelaat, jotka nämäkin tosin kirjan mukaan kiersivät sääntöä ja varastelivat lihapaloja aina kun siihen tarjoutui tilaisuus..

Hyvin erilainen tulokulma kasvissyöntiin on länsimaisella veganismilla. Vegaaniliitto ry:n säännöistä luin, kohdasta 2 tarkoitus ja toiminta seuraavat kohdat:

"Yhdistyksen toiminnan lähtökohtana on ajatus, että ihmisten ja muiden eläinten kohtelussa tulisi noudattaa samoja oikeudenmukaisuusperiaatteita ja että eläinten riisto on tästä syystä väärin.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kasvissyöntiä ja veganismia, elämäntapaa, jossa vältetään kaikkia kokonaan tai osittain eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita, sekä ylipäätään kaikkia tuotteita ja palveluita, joiden tuottaminen perustuu eläinten riistoon.

Veganismilla edistetään terveellisiä elämäntapoja sekä kaikkien elollisten olentojen ja koko luonnon hyvinvointia."

Mielestäni nämä periaatteet ovat kauniita paperilla, mutta minun on vaikea nähdä, kuinka ne käytännössä voisivat toteutua missään muussa kuin paratiisimaailmassa, jossa resursseja riittää kaikille loputtomasti, eikä mitään kilpailua elintilasta tämän vuoksi pääse syntymään.

Biologiassahan olemme oppineet, että kaikkien eliöiden elämä (ihminen ei ole tästä poikkeus) perustuu aina kilpailuun resursseista. Toisin sanoen, me (niin kuin kaikki muutkin) elämme täällä "syö tai tule syödyksi" maailmassa.

Tietenkään sen ei enää nykyaikana tarvitse ihmisillä tarkoittaa konkreettista eläimien syömistä. Aivan äärimmilleen viety veganismikin on nykyoloissa mahdollista, kiitos pitkälle kehittyneen kemian- ja lääketeollisuuden, jotka kaikessa hyvyydessään ovat tuottaneet meille B12 vitamiinin, jota ilman vegaani ja hänen lapsensa ennen pitkää kuolisivat.

Silti yhä nykyaikanakin on fakta, että ellemme me ihmiset olisi näin massiivisena populaationa levittäytyneet lähes koko maailman lähes kaikkiin kolkkiin taloinemme, peltoinemme, teinemme, autoinemme, roskinemme jne.. olisi kaikilla muilla tämän maapallon eliöillä aivan toiset mahdollisuudet elää, eli kilpailla niistä resursseista, joista me ihmiset nyt haukkaamme "leijonan"osan.

No mikäänhän ei tietenkään estä tiukkaa vegaania olemasta myös hyvin väestönkasvukriittinen, pidättäytymään itse kokonaan lisääntymästä ja lisäksi viemästä pienten perheiden ilosanomaa kaikkialle maailmassa. Se, mikä minua tiukassa veganismissa ärsyttää ei kuitenkaan ole se, miten vähän vegaanipiireissä puhutaan väestönkasvun vaikutuksista "kaikkien elollisten olentojen ja koko luonnon hyvinvointiin", vaan se, että vegaanipiireissä ehkä unohdetaan, että lopputulos on silti aina enemmän kuin keinot.

Mitä tällä tarkoitan? En olen vielä päässyt keskustelemaan aiheesta kenenkään vegaaniliiton edustajan tai muun tiukkis-vegaanin kanssa mutta voisin kuvitella, että vegaanit eivät hyväksyisi esim. liivatteesta (tai jostain muusta eläinperäisestä aineesta) valmistetua biohajoavaa "muovia". On totta, että biomuovia voi tehdä (ja tehdään) myös kasviraaka-aineista, mutta onko raaka-aineella loppujen lopuksi mitään väliä, jos

"YK:n ympäristöohjelma on määritellyt, että joka vuosi miljoona merilintua kuolee muovin takia, ja noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä (hylkeitä, merileijonia, valaita, delfiinejä) kokee saman kohtalon." En muista lukua, mutta myös hirmuinen määrä pingviinejä tukehtuu vuosittain muoviroskaan.Lähde

Jos biomuovi mistä tahansa raaka-aineesta tehtynä estää nämä kuolemat, eikö sen pitäisi olla vegaaniliiton arvojen mukaista?

Sitäpaitsi mitä tulee liivatteesta urputtamiseen, jokaisen vegaanin pitäisi sen verran perehtyä lihateollisuuteen, että ymmärtäisi, ettei possuja tai lehmiä liivatteen takia tapeta vaan liivate on lihateollisuuden "sivuvirtaa", jotain, jolle pitää keksiä käyttökohteita, jottei se joutuisi teollisuuden näkökulmasta kalliisti biokompostoitavaksi. Siinä vaiheessa kun lihansyönti on marginalisoitunut niin, että jossain tapettaisiin todella kokonainen eläin sen sisältämän liivatteen takia, on liivatteelle jo aikaa sitten keksitty kasviperäiset korvikkeet, sen verran kalliiksikin sellainen liivate tulisi..

Toinen esimerkki ääriveganismin tukehtumisesta omaan liiallisen idealismiinsa löytyy hirvimetsältä.

Minustakaan ei ole mukavaa ajatella hädissään metsässä ihmisiä ja heidän pyssyjään pakoon juoksevia eläimiä. Mutta kas vain, kun tämä ihmissuku meni lisääntymään niin, ettei suurpedoille (ahma, susi, karhu) enää ollut tilaa meidän teollisuusmetsissämme, niin hirvikanta pääsi räjähtämään ja ihmisen, joka aloitti susien tappamisella ja heidän reviiriensä kutistamisella, täytyi seuraavaksi alkaa tappaa hirviä. Lisäksi meille ihmisille syntyi jossain vaiheessa halu päästä liikkumaan nopeasti paikasta toiseen ja me rakensimme hienon tieverkon ja hienoja autoja, jotka myös toimivat tehokkaina "hirvenmetsästyslaitteina". Hirven lopettaminen autolla on kuitenkin tietääkseni hirvelle melkolailla tuskallisempaa pyssyyn verrattuna ja lisäksi siinä leikissä lähtee usein henki myös ihmiseltä.

Onko hirvenmetsästykselle siis olemassa jokin tosivegaaninen vaihtoehto, muu kuin se, että 90% ihmiskunnasta räjäytettäisiin ilmaan tai se, että ne loput harvat aidot metsät aidattaisiin kilometrin korkeudelta ja ihmisiltä (myös heidän pakokaasuiltaan) estettäisiin kokonaan pääsy näihin viimeisiin ekologisiin linnakkeisiin.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi mammuttimaisen pitkä kiirehdin loppupäätelmiin:

Minun tämänhetkinen kantani on, että veganismi on syvimmältä olemukseltaan uskonto, vaikka liitto itse väittääkin olevansa "polittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton". Taannoisessa ylioppilaslehdessä (jos oikein muistan) oli hyvä juttu tiedekriittisistä ihmisistä ja siitä, miksi aina vaan (täysin riippumatta tieteen valtavirrasta) löytyy esim. ilmastonmuutoskriitikoita, kreationisteja tai ihmisiä, jotka eivät rokota lapsiaan. Syy oli tietysti "uskovaisuus". Ja uskovaisuuden hyvä mittari oli tämän artikkelin kirjoittajan mukaan se, löytyykö mitään argumenttia tai perustetta, jolla (esim. ilmastonmuutosen kieltävä ihminen) suostuisi muuttamaan näkökantansa ja hyväksymään ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen. Jos ei löydy, kyse on puhtaasta uskonnosta.

Saman voisi kysyä esim. Vegfest-tapahtuman järjestäjiltä (jotka eivät sitten halunneetkaan minua Tampereelle luennoimaan tai kertomaan blogistani, koska tunnustin syöväni silloin tällöin eläintuotteita ja kannattavani muutenkin "joustavaa veganismia" ts. mahdollisimman pientä eläinkulutusta mutta kuitenkin tilanteen mukaan toimimista.) Siis nyt se kysymys Vegfest-ihmisille:

Voitko kuvitella mitään uutta tutkimustulosta tai muuta tietoa maailmasta/ihmisistä/eläimistä, joka saisi sinut jossain tilanteessa syömään lihaa, juomaan maitoa, käyttämään liivatebiomuovia, ampumaan hirven, käyttämään rannoilta kerättyjen kuolleiden merinilviäisten kuorista valmistettuja lisäaineita, kaatamaan lintujen pesimäpuun, räjäyttämään karhun pesäluolana toimineen kallion, rakentamaan kesämökin merenrantaan, jossa lepattelee harvinainen perhonen, raivaamaan pellon niitylle, jossa myyrät ja hiiret aiemmin möyrivät, kulkemaan valtamerilaivalla läheltä merilintujen pesimäalueita jne.

Jos mikään koskaan ei saisi sinua muuttamaan nykyistä käsitystäsi, olet auttamottomasti uskossa.

Lisäksi jos vastasit jokaiseen edellä esitetyistä kysymyksistä kieltävästi, olet varmaan lihan, maidon, kananmunien, nahkakenkien, hunajan, villan, silkin, liivatteen ja eläinlisäaineiden lisäksi luopunut myös kaikesta maa- vesi ja ilmaliikenteestä, nykyaikaisesta asumisesta, kaikista metsäteollisuuden tuotteista kuten paperista ja huonekaluista, kaikista kaukaa tuoduista tuotteista, kaikesta viljellystä ruuasta, ehkä jopa hengittämisestä, sillä kukapa ei joskus olisi vetäissyt kärpästä nenäänsä kesällä kun niitä pörrää ympärillä riesaksi asti.

En malta olla vielä loppuun kirjoittamatta hauskaa, suorastaan yllättävää pikku yksityiskohtaa eräästä luontokirjasta, jota lueskelin löytääkseni luontokerholaisille hauskoja tarinoita eläinten käytöksestä. Selvisi nimittäin, että eräs petokala (olisikohan ollut barracuda) harrastaa jotain, jota voi melkein kutsua lihantuotannoksi. Tällä petokalalla oli nimittäin tapana pienenä parvena ajaa iso pikkukalojen parvi saarroksiin johonkin matalaan lahdenpoukamaan ja sitten joukolla vartioida, ettei parvi pääse pakenemaan "aitauksestaan". Sitten ei tarvinnutkaan harrastaa työlästä saalistamista pitkään aikaan, sen kun vaan ui matalikkoon popsimaan muutaman kalan silloin tällöin parvesta ja sitten vatsa täytenä takaisin omalle vartiopaikalleen "eläväksi piikkilanka-aidaksi ateriaa sulattamaan".

7 kommenttia:

  1. Ihana lukea pitkasta aikaa tallaisiakin nakemyksia vegaaniudesta! Olen nimittain todellakin samaa mielta. Supertiukkusveganismi alkaa olemaan jo uskonto vailla mitaan loogista syyta.
    Ihana loytaa joku toinenkin, joka ajattelee samoin, koska vege "piireissa" useimmiten saa vaan lynkkaavia kommentteja niskaan jos uskaltautuu sanomaan vahankaan eriavia mielipiteita...

    VastaaPoista
  2. Kirjoituksesi ottaa sen verran vahvasti kantaa, että se ei luultavasti saa ketään tiukkapipoa höllentämään otetta. Olen itse kuitenkin ehdottomasti samaa mieltä siinä, että äärimmäisyyksiin vietynä mikä tahansa liike ei enää lopulta palvele tarkoitustaan. Veganismin perusajatus on hieno, mutta kuten sanoit mahdoton toteuttaa käytännössä, eikä enää järkevääkään. Sen sijaan jos sen avulla saadaan ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan ja alkusysäys ekologisempaan suuntaan, se on hyvä. Ekologisuus ei kuitenkaan ole yhtä kuin vegaanius, jonka myös toit ansiokkaasti esille. Eli tietoa ja suhteellisuudentajua tarvitaan. - Hämmästelen, että sait pakit Vegfestiltä. Jos asioista ei voida keskustella, kehitystäkään ei tapahtu.

    VastaaPoista
  3. Loistava kirjoitus! Olen myös kallistunut siihen, että äärimmilleen viedyt ruokavaliot tai muut suuntaukset (kuten tuo ilmastoskeptisyys) ovat hyvin lähellä uskontoa, elleivät aivan suoranaisesti sitä.

    Itsehän olen vielä aika nuori ja ehkä siitä syystä helposti liian ehdoton monessa asiassa, mutta vegaaniaikaa näin jälkeenpäin ajatellen ei voinut sanoa miksikään maailman terveimmäksi ajaksi elämästäni. Olihan siinä muutakin taustalla, mutta kun sitoutuu johonkin ehdottomaan ruokavalioon (toinen esimerkki itseltä: VHH), sumenee todellisuus kyllä melko nopeasti ja maailmankuva suppenee.

    Ehdottomuus ja tiukat säännöt ovat eittämättä mielestäni myrkkyä psyykelle ja rakentavalle ajattelulle. Asioiden loputon kieltäminen yksipuolistaa ajattelua ja vaikeuttaa tieteenkin pohjalla olevaa kriittistä ajattelutapaa. Koko ajan joutuu syvemmälle ja syvemmälle, kunnes elää jossain täysin omassa maailmassaan tiukkoine elämänohjeineen.

    Jos tällaiset semi-uskonnot valtaavat alaa ja niihin sitoutuu paljon ihmisiä, mihin se johtaa. Tuloksena olisi siis ehdottomuutta ja yksipuolista ajattelua, joten ei liene kovin vaikeaa arvata seurauksia. Eri ryhmien välille syntyisi väistämättä tiukkoja näkemyseroja ja pahimmillaan vaikeita konfliktejakin. Rakennapa siinä sitten rauhaa maailmaan ja yhteistä hyvää, kun mustavalkoisen ajattelun seurauksena ihmiset tappelevat siitä, pitäisikö ruokavalio koostaa pihvin vai porkkanan varaan.

    Tämä oli nyt ehkä hieman, tai vähän enemmänkin, kärjistetty esimerkki, mutta siitä varmaan ymmärtää, mitä haen takaa.

    Kannatan kasvisruokaa, suorastaan rakastan sitä, ja tiedän, että se tekisi hyvää niin ihmisille kuin ympäröivälle luonnollekin. Syön kuitenkin luomumaitotuotteita, kalaakin, ja silloin tällöin, voi hyvänen aika sentään, jopa luomulihaa! Pointtina onkin se kohtuus ja avoimuus, mikä pitää meidät ja ympäristön terveenä sekä ajattelukyvyn veitsenterävänä, jotta kykenisimme kriittisesti tarkastelemaan tietoa ja tekemään viisaita valintoja päätöstemme pohjalta.

    VastaaPoista
  4. Hei,

    olen pahoillani, jos sait sellaisen käsityksen, että annoimme sinulle pakit Vegfesteiltä. Pyysin sinua mukaan keskustelutilaisuuteen, johon sinä itse et kokenut olevasi sopiva osallistuja. Emme siis olleet sopineet osallistumisestasi ja tämän jälkeen tulleet toisiin aatoksiin, kuten kirjoituksestasi saattaa ymmärtää.

    VastaaPoista
  5. Minun on pakko kommentoida nyt omaa kommenttiani, se jäi sen verran kaivertamaan jälkikäteen... Kommentti tuli ehkä kirjoitettua pienen tunnekuohun (, joka kohdistui lähinnä hallituksen ydinvoimalinjauksiin) vallassa.

    En siis halua kuullostaa slltä, että vegaanit ovat mielestäni jotain höyrypäitä, jotka tuhoavat maailmanrauhan ja mustamaalaavat kaikkien ajattelun. Ehkä tämä kommenttini voisi kohdistua enemmänkin ilmastonmuutosskeptikoihin (ja puolestapuhujiin) sekä ydinvoiman puolesta ja vastaan oleviin. Onhan näitä. Vegaanit, ainakaan minun silmissäni, harvemmin tukeutuvat liikaa ja jumittuvat omiin teorioihinsa estäen asioiden kehitystä.

    Kun ajattelee tätä asiaa toiselta kannalta, ehdottomuuden puolestapuhujan asemasta, niin onhan se toisaalta niinkin, että millainen olisi maailma ilman periaatteita. Jos aina vaan lipsutaan periaatteista, onko se periaate enää järin uskottava ja voiko sen avulla vaikuttaa mielipiteisiin.

    Tämä onkin ehkä sellaista tasapainottelua uskonnon ja periaatteellisen elämäntavan välillä, mikä on järkevää ja mikä menee höyrypäisyyden puolelle. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että vegaanit, ainakin Suomessa, ovat pääsääntöisesti järkevää porukkaa, jotka tekevät tärkeää työtä kasvisruoan puolesta.

    VastaaPoista
  6. Myönnän kyllä, että kirjoitukseni taustalla vaikutti pettymys vegfestin järjestäjiin, jotka eivät halunneet laajentaa festivaalia siihen suuntaan, että myös semiveganismi (tai miksi ikinä sitä haluattekaan kutsua) olisi päässyt ääneen. Näin muutaman päivän sulattelun jälkeen näen, että järjestäjillä on toki oikeus omaan ideologiaansa ja oman festarinsa rajaamiseen heille sopivalla tavalla.

    Syy, miksi itse olisin innoakas puhumaan/keskustelemaan myös vähemmän fanaattisen veganismin mahdollisuudesta on (kaiken postauksessa kirjoitetun lisäksi) se, että olen oman "vuosi vegaanina" projetkini myötä tavannut monia ihmisiä, jotka ovat positiivisesti yllättyneet siitä, kun olen kertonut olevani ehdoton (siis vuoden ajan olin ehdoton paria lipsahdusta lukuunottamatta) omista kulutusvalinnoistani eläintuotteiden suhteen, mutta syöväni kuitenkin vieraisilla sitä mitä pöytään on pantu. Sain jopa usein sellaisia vastauksia: "että en tajunnutkaan, että noinkin voi tehdä", "tuollainen kasvissyönti minuakin kiinnostaa", "nykyään minäkin aion ostaa kotiin vain kasviksia, mutta on ihanaa, ettei tarvitse kylässä nirsoilla".

    Toisin sanoen, eivät kaikki ekologiasta ja eläinten asemasta kiinnostuneet ihmiset halua täyspäivävegaaneiksi siitäkään syystä, ettei kanssaihmisten "kouluttaminen" tai sitten "sosiaalinen eristäytyminen" tai omien pariin linnottautuminen tunnu omalta tieltä. Yhteinen ruokailu on kuitenkin valtava osa kaikkea kanssakäymistä, enkä itse ehkä kokisi olevani täysivaltaisessa suhteessa ihmisiin, joiden tekemään ruokaan en suostuisi missäään olosuhteessa koskemaan.

    Tämä on minun tapani ajatella tällä hetkellä. Onneksi ajatukset muuttuvat, kasvavat, löytävät uusia puroja ja tuottavat taas ihan uudenlaisia postauksiakin aitoon päiväkirjatyyliin. Kiitos kaikista kommenteista täällä blogissa ja sähköpostissa. Minulle blogin pitämisessä parasta on se, kun voi joskus herättää ajatuksia ja saada itsekin niistä valtavasti oman ajattelunsa ruokaa.

    VastaaPoista
  7. Heip, vaikka tämä postaus onkin nyt jo jonkun kuukauden ikäinen halusin lähettää viestiä että oli oikesti todella rauhoittavaa (tuo taitaa olla se kuvaavin sana) lukea jonkun samanmielisen tekstiä. Olen itse raakaruokailija ja vahinko-vegaani, siis sellainen joka aloitti terveyssyistä raakailun, huomasi sitten olevansa pitkältikkin vegaani, mutta ei vaan jotenkin pysty täällä netin ihmemaassa useinkaan pitämään seuraa monien raakailijoiden saatikka vegaanien kanssa kun ideologiat vaan ottavat yhteen niin pahasti. Paljon on ehdotonta meuhkaamista ja tuomitsemista, etenkin jos menee noille ulkomaankielisille foorumeille. Jos maailmaa halutaan parantaa, niin tuntuu tuo umpimielinen ehdottomuus enemmän työntävän keskivertokuluttajaa (siis sitä jonka kulutustottumuksilla on se suurin merkitys) pois päin kun se tällaista itsetietoista hipinalkuakin hirvittää. Pieniä askelia, niinhän se menee. Siis pieniä askelia ja järkevää kehitystä jäykän dogman sijaan.
    Kiitos tästä postauksesta. :)

    VastaaPoista