Punaherukoista ja selviämiskursseista

Marjakesä on ollut pitkä ja kuuma. Mustikoita on tullut kerättyä toistakymmentä litraa, mansikoita kymmenisen kiloa, samoin vadelmia ja karviaisia. Naispuolisten sukulaisten vastaväitteistä välittämättä olen onnistunut pakastamaan myös punaherukkaa (siis niistähän on tehtävä höyrymehua!), ja näitä sellaisenaan pakastettuja punaherukoita olen myös popsinut jo useana aamuna tuorepirtelönä kotimyslin kanssa.

On huvittavaa, miten fundamentalistisia ihmiset usein ovat sen suhteen, mitä tulee kotimaisiin marjoihin ja niiden säilöntä- ja käyttötapoihin. Karviaisista esimerkiksi ei saa tehdä mehua (eikä paljon mitään muutakaan), mutta punaherukoista on tehtävä mehua (ja todennäköisesti se on vieläpä tehtävä niin vähällä sokerilla, ettei sitä saa juoduksi edes tälläinen puolifanaattinen lähiruokaintoilija), vadelmat kuuluu hillota ja mustikat pakastaa sellaisenaan kaurapuuron päälle. Niinpä niin..

Huvittavaa on myös se, että kun näiden supermarjastajien, -hilloajien ja -mehustajien kanssa sitten juttelee, käy usein ilmi, että pakastimessa on vielä kasapäin vanhoja marjoja parin vuoden takaa ja käyttämättömiä mehuja ja hilloja voi löytyä yli kymmenenkin vuoden takaa. Moni entinen intoilija on myös heittänyt hanskat naulaan ja jättää marjat suosista linnuille (kun ei niitä kuitenkaan tule syötyä!) Etenkin näin tuntuu käyvän oman puutarhan isoisän aikaisille punaherukoille (eräät jättävät kyllä omenansakin syömättä!)

Arktiset aromit on tietääkseni yksi keskeinen toimija luonnontuotteiden edistämisen tiimoilta, ainakin heillä on tosi hienot ja informatiiviset nettisivut! Martat on myös hyvä toimija tällä alalla, heillä on netissä tietoa mm. säilönnästä ja myös he ylläpitävät sientenharrastajien omaa keskustelufoorumia sekä lisäksi jokasyksyisiä sienikursseja ympäri maata.

Mielenkiintoinen toimija luonnontuotteiden saralla on myös survivalkilta. Toisin kuin Martat, kilta tuntuu keräävän jäsenikseen etupäässä sellaisia veikkagustafsson-henkisiä äijiä, joita kiehtoo ääriolosuhteet ja selviämistaidoilla pullistelu. Pullistelun sijaan kilta kuitenkin opettaa hyödyntämään laajasti erilaisia luonnontuotteita (riistaa, sieniä, marjoja, juuria, kasvinosia) ja valmistamaan niistä maittavia aterioita retkiolosuhteissa.

Turha kai mainita, että meidänkin perheessä on on yksi killan jäsen ja niinpä meidän tämän kesän parisuhdelaatuaika vietettiin vatsa kuristen kansallispuistossa käppäillen (tosi kiltalainenhan ei siis pakkaa reppuun mitään evästä, vedensuodatin ja tulitikut voi olla ainoa myönnytys). Ei siinä mitään, hyvä reissu se oli ja tulipahan opittua, että vehkan juurista (luonnonvarainen kosteikoissa viihtyvä myrkkykasvi) saa todella ravinteikasta lähivegesyötävää, jos osaa käsitellä kasvin oikein. Myrkyt poistuvat keittämällä ja kuivaamalla, mutta aminohapot (joita on tuoreessa kasvissa peräti 40g/100g tuorepainoa!) jäävät! (En kuitenkaan suosittele kokeilemaan kotioloissa!)

Myös se tuli selviämisretkellä opittua, ettei hyvä herkkutatti muuta kaipaa, kuin tikun ja nuotion, jossa sen voi käristää!

Harmittaa muuten, kun vasta nyt huomasin, että punaherukasta olisi kannattanut hyödyntää myös nuoret lehdet salaatteihin ja tee-sekoituksiin. Punaherukan lehdistä löytyy peräti 920 mg C-vitamiinia/100g, mikä on lähes 20-kertainen määrä appelsiiniin nähden.