Silmäilin tänään koulutuksen luppominuutteina Hesarin ruokasivuja. Kuinka ollakaan kotoinen peruna oli päässyt Ruokateeman kokosivun jutuksi. Jutun idea oli sinänsä hyvä, eli siinä toimittaja kyseli, miksi edullisen, kotoisen ja erittäin ekologisen raaka-aineen, eli perunan kulutus vähenee kokoajan. Toimittaja huomasi jopa sanoa, että jos perunan kulutuksen vauhti pysyy samana, niin "viimeinen perunansyöjä sammuttaa kellarista valot runsaan 40 vuoden kuluttua".
Kiinnitin itse jutussa huomita siihen, miten toisaalta todettiin, että pastan (tai nuudeleiden) keittäminen on helpompaa ja nopeampaa kuin perunan ja että multainen peruna on raaka-aineena "pelottavampi" kuin steriilin näköinen muovinen pastapussi.
Sitten toisaalta, ihan kuin toimittaja ei olisi ymmärtänyt, mitä haastattelulaatikkoon juuri äsken kirjoitti, hän tarjoili heti "pääjutun" viereen puolisivullista vielä paljon perusperunan keittoa monimutkaisempia perunalisäke. reseptejä.
Toisinsanoen, kun hän nyt ensin ilmaisi huolensa siitä, että kuluttaja ei ehdi/viitsi/jaksa/uskalla keittää hitaasti kypsyviä multaisia perunoita. Niin kuitenkin hän heti reseptit-kappaleessa uskoi, että nämä samat kuluttajat ehtivät/viitisivät/jaksavat/uskaltavat tarttua siihen samaan multaiseen perunaan tehdäkseen jotain moninverroin perusperunankeittämistä monimutkaisempaa ja hitaampaa, kuten
kermaperunoita
uuniperunoita
hasselbackanperunoita
suola- eli ryppyperunoita
leipurinperunoita
perunalunta
perunasosetta
röstiperunoita
perunalettuja
Toinen vaihtoehto on tietysti se, ettei toimittaja olettanutkaan kuluttajien ryhtyvän väsäämään näitä monimutkaisia lisäkereseptejä arkiruuaksi, vaan kenties vieraille ja juhlaan, mutta eikö juuri arkiruoka ole se, jossa näkyy jonkun raaka-aineen kulutuksen lasku ja nousu? Lanttua ja punajuurtakin syödään runsaasti joulusesonkina, mutta koska käyttö muina vuodenaikoina on olematonta, ei näiden juuresten kulutusjuhlasta todellakaan voi puhua.
Tai sitten tässä oli kyse samasta ilmiöstä, joka näkyy usein kauppojen asiakasomistajalehtien resepteissä. Tehdään lehteen resepti vaikkapa kalakukosta, johon ei sitten edes saman ryhmän kaupasta löydy raaka-aineita (tuoreet muikut), mutta sen sijaan einesversio löytyy kyllä hyllytä (valmis kalakukko).
Hesarilla nyt ei varmaan toisaalta ole mitään syytä puffata elintarviketeollisuutta ja houkutella ihmisiä ostamaan lisää pakastealtaasta, kuivahyllyiltä ja einesosastolta löytyviä valmiita peruneineksiä
tai mistäpä sitäkään tietää.
Jäin myös miettimään Hesarin linjaa luomun markkinoinnissa ja syytä siihen, miksi reseptissä, Lämmin perunasalaatti, oli ainesosana 4 luomumunaa, mutta reseptissä, Peruna-ruispohjainen lohipiiras, olikin 2 kananmunaa?
Itse pitäisin hienona linjauksena sitä, että vähän samaan tapaan, kuin jotkut seurakunnat siirtyivät aikanaan tarjoamaan pelkkää reilunkaupan kahvia, niin Hesari ja monet muut ruokamediat siirtyisivät resepteissään ehdottamaan vain luomumunia ja luomumaitoa (näitä molempia on jo kaikkialla helposti saatavilla ja kuluttajat ovat ymmärtäneet hiukan korkeamman hinnan yhteyden laatuun ja tuotanto-olosuhteisiin).
Itse uskon, että jos perunankulutusta halutaan ylös, on paras heti alkajaisiksi lopettaa puheet luonnosta vieraantuneesta sukupolvesta (monet näistä leimoista toimivat vain itseään toteuttavina ennusteina), mutta hyväksyä se tosiasia, että monet ihmiset (nuoret ja vanhat) elävät nykään niin kiireistä ja tarkkaan aikataulutettua arkea, että 15 minuutin säästö ruuanvalmistuksen kokonaisajassa tuntuu paljolta.
Siksi minusta onkin typerää tuoda tällaisessa yhteydessä esiin jotain monivaiheisia perinneperunalisäkereseptejä (ja leimata taas perunaa joko vain tylsäksi ja hitaaksi peruslisäkkeeksi tai sitten juhlavaksi erikoiskuriositeetiksi vieraspöytään). Ai niin, olihan Hesarilla sentään yksi suht nopea, arkipöytäänkin sopiva "perunaruoka" nimittäin perunacurry. Perunacurryssä oli jopa kasvisperäinen proteiininlähde, tofu, mutta kas vain, tämäkin perunaruoka neuvottiin tarjoamaan riisin kera.
Kiire on varmaan hesarillakin, kun näitä ruokasivujaan tekevät...
Päivän reseptiksi valitsin tälläkertaa vaihteeksi jonkun muun kuin itseni kehittämän ruuan. Tulinen perunakaalipannu löytyy tämän blogin lisäksi kirjasta Härkäpapua sarvista s.100 (tekijät, Somersalo, Mattila, Tuomisto, Haimi). Lihansyöjille vihjeeksi, että raa´at perunapalat voi myös kypsentää samassa paistinpannussa tai uunivuoassa (kannen alla) raakojen lihapaljoen kanssa nesteessä. Sain kerran tällaista ruokaa venäläisen ystäväni luona, joka kertoi että tällaista hänen isoäitinsä usein teki ja hyvää oli.
Minusta onkin erinomainen idea kypsentää samassa pannussa useampia asioita kerralla ja samalla energiankulutuksella. Vielä kun saisi tänne sellaisen kypsennyspannun, josta luin intialaisen kasvissyöjän kirjasta. Siis yksi kattila, jossa on monessa kerroksessa ritilöillä tai pohjilla erotettuna neljä eri kypsennysmisastiaa. Kaikissa kypsyy oma kasvisruokalajinsa nopeasti ja saman lämpöenergian hyödyntäen.
Kurpitsapiirakkajäätelö
3 viikkoa sitten
sen verran kommenttia, että ehkä jutulla haluttiin vain kolistella ihmisten mielikuvitusta hereille: perunasta saa aikaan muutakin kuin keitinperunoita, muusia ja perunasoppaa.
VastaaPoistaVaikkei tarkasti muistaisikaan mistä resepti kertoi, voi silti inspiroitua. Tietysti jos toimittaja oikeasti oli huolissaan jaksamisesta/viitisimisestä/ehtimisestä/uskaltamisesta niin olisi voinut mainita, että pakastealtaasta voi ostaa perunasuikaleita/siivuja yms. valmiiksi käsiteltynä vaikka niitä kermaperunoita varten. Kuulemma pakastevihanneksia parjataan muutenkin syyttä suotta.
Noin ihan omasta näkökulmastani tähän sinun kirjoitukseesi: riisi/pasta vie vähemmän tilaa kuin säkki perunoita, eikä riisiä ja pastaa edes tarvitse säilyttää siinä pienessä jääkaapissa, jos kellaria ei satu olemaan. Ja kyllähän se perunan kuoriminen vaan vie aikaa enemmän kuin pastapussin avaaminen, tai jos ostaa niitä pakasteita mausta kyllä katoaa jotain.
Kokonaan toinen juttu sitten on, kuinka paljon ruokamme pitäisi ylipäätään rakentua hiilihydraattipitoisille ruuille ja nimenomaan perunalle. Entä punajuuret, lantut ja porkkanat? Olisivatko ne perunaa parempia tässä suhteessa?
Hesarin juttuun löytyy varmaan aika monta eri arviointinäkökulmaa vakaumuksesta ja mieltymyksistä riippuen. Ei se minusta kauhean poikkeuksellisen huono juttu ollut. Yksi muiden joukossa.
Ja minä kyllä syön perunacurryni runsasperunaisena, ihan sellaisenaan, vain raidalla maustettuna.
Terve Nelle,
VastaaPoistaoon sun kanssa samaa mieltä, ettei se hesarin ruokajuttu mitenkään poikkeuksellisen huono ollut. Hain tällä provosoinnilla ehkä lähinnä kosketuspintaa siihen, miten voimaton media usein on muuttamaan niitä ilmiöitä, joita se nostaa esiin. Tietysti joskus asiat muuttuvat uutisoinnin myötä, joskus niitä ei ehkä yritetäkään muuttaa, kunhan vaan tehdään juttua enempi viihdytysmielessä ja joskus uutisointi jopa vahvistaa jotain jo olemassaolevia (ei-toivottuja) ilmiöitä.
Puhdasoppisesti tämä näkyy vaikkapa terveysvalistuksen määrässä ja elämäntapasairauksien jatkuvana lisääntymisenä. Tietenkään näillä asioilla ei välttämättä ole suoraa yhteyttä, voi jopa olla, että elintapasairauksia olisi ilman valistusta vieläkin enemmän.. Itse uskon kylläkin, että valistukseen väistämättä liittyvä syyllistäminen ja syyllistyminen johtaa yhä kaoottisempaan terveyskäyttäytymiseen ja yhä kasvaviin elintasosairauksiin.
Mutta sun pointti pienten talouksien pienistä jääkaapeista ja pienistä vihanneslaatikoista oli hyvä! Liittyy varmasti olennaisesti tähän perunankulutuksen vähenemiseenkin!
Tykkään sun provosoivasta pohdinnasta. En lukenut perunajuttua enkä siten osaa sanoa siihen paljon mitään – paitsi sen, että hyvä että perunasta keskustellaan.
VastaaPoistaOlen itse havahtunut vasta viime vuosina siihen, että pasta ja riisi olivat pitkään minunkin kaapeissani huomattavasti perunaa yleisempiä vieraita. Silti peruna on aivan mahtavan hyvää ja aivan loisteliasta esimerkiksi curry-tyyppisissä ruoissa, kookosmaidossa haudutettuna. Samalla tavalla minusta esimerkiksi lanttu ja nauris ovat unohdettuja, vaikka nekin ovat hirmuisen herkullisia.
Noh, yksi syy perunaongelmiin on myös luvattoman ala-arvoisten perunoiden tarjoaminen koulu- ja työmaaruokaloissa mutta myös kauppojen laareissa. Peruna on leimautunut arkiseksi, mutta myös pahan makuiseksi peruspurtavaksi.
VastaaPoistaOkriinan havainto elää myös tässä perheessä harvinaisen vahvasti. Totta puhuen, milloin ikinä tarjoan miehelleni keitinperunoita, voin olla varma, että hän popsii kastikkeen, pihvit, mitä tahansa perunan kanssa sitten onkaan, yksinomaan leivän kanssa. Perunaan hän koske, ellen sitten kuori sitä valmiiksi hänen lautaselleen (ei kehtaa enää olla syömättä.)
VastaaPoistaPeruna kaikissa muissa muodoissa, kuin keitettynä, kyllä uppoaa mieheen ja kun olen joskus kysynyt syytä tähän keitinperunoiden järjestelmälliseen boikotointiin, ei hän ole osannut nimetä muuta syytä, kuin kouluajan kumiperunatrauman. Surullisena olen seurannut myös tyttäreni jatkuvaa valitusta kouluruuasta sen jälkeen, kun koulun oma keittiö vaihtui toimitus/lämmityskeittiöksi. Toivon vain, ettei hänkin traumatisoituisi suomalaisista perusraaka-aineista.