Uskomatonta, eli totta, mutta yhteisökerrostalohanke meidän ja 70 muun perheen kanssa edistyy! Tänään juuri kuulimme asukasillassa, että tulevan kotimme piirtää arkkitehtitoimisto, joka on mm. piirtänyt Viikin infokeskuksen sinisen ympyrätalon ja Vuosaaren hienon merimiesten "puukalan". Kyllä meidän siis kelpaa. Vielä innostavampaa oli kuulla asunto-osakeyhtiö Maltan ruokaryhmän suunnitelmista koko 70 kotitalouden säännöllisistä yhteisistä illallisista.
Hankkeen yksi äideistä ja johtohahmoista jopa intoutui ruokaryhmän esittelyn jälkeen pitämään puheenvuoron, jossa hän muistutti maailman muuttuvan yhteisten ruokailujen voimin, ja kuinka tästä todistavat hänen lisäkseen muumimamma, Jeesus ja tasavallan presidentti. Muumimamman puheenvuoro meni suunnilleen niin, että kukaan ei voi olla kauaa vihainen syötyään hyvän aterian, Jeesuksella taas oli kuulemma kiire varmistaa joka välissä viinin ja leivän riittävyys, koska hän tiesi, mikä valta yhdessä jaetuilla aterioilla on, presidentit kaikkialla maailmassa puolestaan tarjoavat vierailleen huippukokkien laatimia juhlavia aterioita miksipä muuksi, kuin varmistaakseen hyvät diplomaattisuhteet ja maailmanrauhan!
Hitaana hämäläisenä oma istuntoni asukaskokouksessa meni (tunnustetaan se tässä) melkolailla muutosvastarinnan kourissa kiemurrellessa ja kaikenlaisissa murinoissa pikku yksityiskohdista ja siitä, saankohan juuri minä varmasti oman ääneni kuuluviin tällaisen ison porukan veneen perätuhdolta käsin. Kotona onneksi karjalaiset sukujuureni heräsivät talviunestaan ja tajusin, miten uskomaton rikkaus piilee siinä ajatuksessa, että iso joukko toistensa välittömässä läheisyydessä asuvia naapureita todella hoitaisi osan ruokahuoltoaan yhdessä.
Suoraan sanottuna en meinannut pysyä nahkoissani, kun oivalsin, että 70 perheen joukkovoima tekisi meistä kaupan keskusliikket ohittavan sisäänostajan, että mikään ei estäisi meitä solmimasta suoria suhteita erilaisiin viljeilijöihin ympäri uutta-maata, että mikään ei pidättelisi meitä hankkimasta yhteisön pakastinta täyteen kotimaisia marjoja ja sieniä ja kylmätiloja (jotka nekin tietysti rakennettaisiin isoiksi) täyteen kotimaisia juureksia ja vihanneksia, papuja, herneitä ja siemeniä. Että luonnollisesti meillä olisi varaa hankkia myöps parhaat ja laadukkaimmat prosessointivälineet ja että kaiken tämän lisäksi meillä olisi vielä valtava joukko käsipareja toteuttamassa näitä hienoja ideoita ja siivoamassa ja tiskaamassa keittiötä jälkikäteen.
Pienenä lisähuomautuksena, että myös yhteisön lihaanit voisivat riemuita siitä, että yhteisötalo voisi hankkia suoraan tilalta vaikka kokonaisia luomuporsaita ja -lampaita (hyvin huokeaan hintaan verrattuna siihen, miten luomulihaa yleensä kuluttajille myydään.) Yhteisö voisi myös hankkia lihasahan ja kylmätilat raakakypsytystä varten.
Jos joku nyt innostui tästä (ei mainokseksi tarkoitetusta) postauksesta, niin ei muuta kuin kipin kapin liittymään koti kaupungissa (hem i stan) -yhdistyksen jäseneksi. Jäsenmaksu on vaivaiset 20 euroa vuodessa ja mikään ei estä esimerkiksi teitä ruokablogaajia rakennuttamasta itselleen uutta yhteisökerrostaloa, jonka johtavana ajatuksena olisi herkullinen, laadukas, naapureitten kesken jaettu ruoka. Siitähän tässä kuvien kanssa ruokablogaamisessakin kai on kyse. Jakaa näiden käsien tuotos mahdollisimman monen lukijan kesken, vai mitä?
Oikealla vielä virtuaalisesti teille jaettu soppa, joka meillä syötiin tänään, olkaa hyvät.
Kurpitsapiirakkajäätelö
3 viikkoa sitten
Upealta kuulostava hanke! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin,niin että tuosta tulee pian totta!
VastaaPoistaKuulostaa todella futuristiselta! Yhteisöllisyys ei ole perinteisesti suomalaisten vahvoja puolia, joten jään jännityksellä seuraamaan, miten hankkeenne etenee.
VastaaPoistaJep, yhteisöllisyys ei ole helppoa, mutta eikö parhaat asiat tässä elämässä tuppaa olemaan niitä kaikkein monimutkaisimpia (okei tuoreita, vasta poimittuja mansikkoja ei lasketa)...
VastaaPoistaKun olen tätä yhteisöllisyysasiaa miettinyt, olen tullut siihen lopputulemaan, että vaikeinta siinä on antaminen. Siis ajatus, että minun ponnistukseni hyödyttää tässä monia muitakin, siis annan ponnisteluillani jotain itseltäni muille. Ja antaminen lienee ihan kansainvälisestikin vaikeaa..
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista lukea Yelianilta pitkäkin postaus aiheesta? Eli millaiselta näyttää yhtälö nimeltä yhteisölliyys ja ruoka sieltä ulkomailta käsin?
Suomalaisten eduksi tässä antamis/yhteisöllisyysjutussa täytyy kyllä sanoa avoin lähdekoodi (olenko väärässä, että se on suomalaisten alulle panema, ainakin Linuxilla lienee siinä joku rooli?)
Ja onhan blogaaminenkin melkoista yhteisöllisyyttä. Hassua on ollut aina välillä saada tutuilta kommenttia, että miksi ihmeessä sä laitat sun juttuja ihan vapaasti nettiin ilmaseks kenen tahansa luettavaksi ja imuroitavaks ja herra jestas myytäväks.. Että mikset myy niitä itte jonnekin ja saa rahaa.. Voisin vaikka veikata, että sä Okriina oot myös joskus/usein kuullu vastaavaa kommenttia, kun näet kuitenkin kohtuullisesti vaivaa mm. kuvien laittamisessa?
Selitä sit näille anti-yhteisöllisille tyypeille, et ei blogaamisessa oo kyse ostamisesta ja myymisestä tai varkauden pelosta vaan yhteisöllisyydestä, ystävyydestä, antamisesta ja saamisesta!