Rits sanoo suoni

Eksyin tänään lukemaan Helsingin kunnanvaltuustossa istuvan perussuomalaisten Jussi Halla-ahon blogia. Linkki kyseiselle sivulle löytyi Vihreän Langan blogista, jossa toimittaja Elina Hirvonen pohti ilmiötä nimeltä homoseksuaalisuus Afrikassa. Yleisesti ottaen voi sanoa, että ei hyvin mene homoilla Afrikan mantereella. Useissa maissa homoilusta on tarjolla pitkiä vankeustuomioita, eräissä maissa raipan iskuja tai jopa kuolemanrangaistus.

Olisi tietysti pitänyt alkaa miettiä ihmisoikeuskysymyksiä, mutta sen sijaan löysin itsenii ajattelemasta, että miten ne homoseksuaalit Nigeriassa, Keniassa, Sudanissa, Tansaniassa jne. uskaltavat toteuttaa itseään. Kuinka pakottava onkaan seksuaalisuuden tarve ihmisessä, jos sitä uskaltaa toteuttaa kuoleman tai 14 vankeusvuoden uhalla?

Sitten keksin verrata seksuaalisuutta syömiseen.

Mieheni opiskelee lääketiedettä ja kertoo aina innokkaasti, mitä milloinkin on tullut opittua. Syksyllä heillä oli opetuksessa ruumiinavauksia ja olin juuri hämmentämässä paistinpannulla jauhelihalönttiä, joka punaisenruskeana tirisi omassa keltaisessa rasvassaan, kun hän alkoi kertoa mitä sinä päivänä oli tullut opittua.

Hän kuvaili elävästi infarktiin kuollutta potilasta, jonka valtimosuonet sydämen ympärillä olivat niin paksulti keltaisen rasvan täyttämät, että vain kaikkein kapein silmäneula olisi mahtunut lävitse. Kaikkein mieleenpainuvinta oli kuitenkin se, mieheni kertoi, että kun tällaisen suonen otti käteensä, se murtui ritsahtaen kuin kuiva oksa tai sokerikeksi.

Rits sanoo suoni.

Tämä elävä kertomus ateroskleroosista (valtimonkovettumatauti) yhdistettynä pannulla tirisevään eläinrasvaan oli yksi niitä hetkiä, jotka jäivät itämään mieleeni ja kypsyivät lopulta päätökseksi elää vuosi ilman eläinrasvaa. Muita syitä olivat tietysti minussa liian pitkään hiljaista talviunta nukkunut eläinaktivisti sekä liiallisesta joutilaisuudesta kertova ekohöperöys.

Mutta takaisin eläinrasvaan. Jokainen suomalainenhan tietää (ilman lääketiedettä opiskelevaa puolisoakin), että runsas tyydyttyneen rasvan nauttiminen on yhteydessä sydänsairauksiin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Kuitenkin makkara maistuu ja vain harva malttaa terveyssyistä muuttaa ruokailutapojaan.

Rits sanoo suoni.

Aivan kaikki eivät tosin tiedä sitä, että myös liiallinen sokerin ja hiilihydraatin syönti kerää elimistöön haitallista kovaa rasvaa, sillä se osa hiilihydraateista, joita ei käytetä energiaksi, varastoituu elimistöön tyydyttyneeksi rasvaksi, eli aivan samaksi tavaraksi, mitä makkara on pullollaan. Siis hyvästi karkkipussit tai:

Rits sanoo suoni.

Näiden ajatusten myötä minun ei ollutkaan enää vaikea samaistua Afrikan homoihin. Olinhan itse toiminut aivan vastaavalla tavalla. Leikkinyt ennenaikaisella kuolemalla. Ahminut suklaajäätelöä ja irtokarkkeja, popsinut tirisevää makkaraa ja lihapullia, höylännyt kunnioitettavia juustopinoja leivälle toisensa jälkeen, nautiskellut kermasta ja voista pyöräytetyistä leivonnaista.

Rits sanoo suoni.

Eläinrasvojen popsimiseen pätee varmaan sama psykologia kuin mihin tahansa kiellettyyn, josta ei jää heti välittömästi kiinni. Kun ajaa ensimmäistä kertaa ilman lippua ratikassa on kauhean hermostunut olo (vastaavasti, kun popsii ensimmäisen makkaran heti sen jälkeen kun on lukenut sen terveyshaitoista). Mutta kun on ajanut pummilla riittävän monta kertaa (tai ahminut lihaa lapsesta asti) siihen turtuu eikä enää edes muista vilkuilla tarkastajia. Sitten kerran rysähtää 80 euron tarkastusmaksu (tai sydäninfarkti) ja vähän aikaa muistaa pitää matkalippua taskussa (salaatit maistuvat ja lauantaimakkara vaihtuu kalkkunaleikkeeseen). Mutta jos on kovapäistä sorttia ja ehtinyt jo riittävän pitkältä ajalta oppia, miten kätevää ilman lippua matkustaminen on, ei tarkastusmaksun pelote pysy kauan mielessä ja kas vaan, sitä matkustaa taas pummilla (ja makkara maistuu viimeistään infarktista seuraavana kesänä), kunnes:

Rits sanoo suoni.

Niinpä niin, ihmisparka. Uskon vilpittömästi, että yhteiskunta tekisi meille ison palveluksen, jos kaikkea eläinperäistä ruokaa alettaisiin verottaa oikein tuntuvalla terveys/ympäristöverolla. Näin lihasta, juustosta ynnä muusta tulisi taas ylellisyystuotteita, joita syötäisiin juhlaruokana ei päivittäin miltei jokaiseen suupalaan ujutettuna. Vähäisesti syötynä se tuskin haittaisi meidän terveyttämme, ei olisi nykyisenkaltainen ympäristötuholainen eikä sitä tarvitsisi tuottaa epäeettisesti tehomaatalouden keinoin vaan lakisääteisesti luomu-standardilla.

Mutta ennen kuin vihreät ovat vallanneet koko eduskunnan ja tällaisista asioista päästään edes keskustelemaan, ei auta muu, kuin jatkaa useimpien kohdalla toivotonta terveysvalistusta:

Rits sanoo suoni.

ps. jos pidit tekstin rakenteesta, käy lukemassa täältä, sen kirjallinen esikuva, joka on koskettava tilitys Gazan pommituksista