torstai 8. tammikuuta 2009

Lähikauppiaan juttusilla

Käväisin tänään lähikaupassa etsimässä tyydytystä makeanhimolleni. Koska kaipaamani halva oli aivan kaupan äärimmäisessä nurkassa, jouduin myös ohittamaan lihatiskin. Hetkellisen impulssin ohjaamana soitin lihatiskin kelloa (koska kukaan ei seissyt tiskin takana) ja kun keski-ikäinen mieshenkilö ilmestyi näkyviin, aloitin keskustelun.

Syömäri: Hei, onko teidän kaupassa kotimaista luomulihaa? (Tiesin kyllä vastauksen ennalta, mutta en halunnut kuulostaa liian riidanhaluiselta.)

Kauppias: Niin, se luomu on oikeastaan aika vaikea juttu.

Syömäri: Meidän perheeltä loppui lihansyönti, kun muutettiin tähän. Siellä missä ennen asuttiin, oli lähikaupassa aina vähintään luomujauhelihaa.

Kauppias: ...

Syömäri: Oletko muuten lukenut tätä kirjaa (näyttää Petos lautasella kirjaa)?

Kauppias tarttuu kirjaan ja alkaa selailla sitä hajamielisenä sieltä täältä.

Syömäri: Kerronpa sinulle vähän esimerkkejä. Esimerkiksi savukinkku ei ole välttämättä savua nähnytkään vaan nestemäistä savuaromia, joka on imeytetty siihen ison vesimäärän keralla, ja ties kuinka monta tonnia broilerinlihaa päätyy vuosittain kaatopaikalle, kun se on kasvatus-kuljetus-teurastus -näytelmän jälkeen liian huonokuntoista enää ihmisravinnoksi.

Kauppias: Niin, nämä on sellaisia asioita, mutta tämä liha tässä, (Näyttää pakattua lihapakettia) se tulee sellaisesta pienestä lihatukusta, jossa muutama kaveri on töissä, tiedän yrityksen, hyvä työmoraali.

Syömäri: On aika huvittavaa muuten, kun ihmisillä on tiettyjä mielikuvia, jotka ei pidä paikkansa, en voi sanoa tässä nimeä, mutta olin kesätöissä erään tosi arvostetun tavaratalon lihatiskillä, ja katsos vaan, kun siellä laitettiin eilistä jauhelihaa tuoreen sekaan, riittävän pieniä määriä tietenkin, ettei laatu laskisi liikaa mutta tuoreena myytiin asiakkaille.

Satunnainen naisasiakas, joka lappaa juuri ostoskoriinsa jauhelihaa: Kylläpä tekee mieli ostaa jauhelihaa.

Syömäri: Ja sitten kaikki harjoittelijat ja opiskelijat ja keikkatyöläiset kävi lihakaapissa hakemassa lisää makkaraa tiskiin myytäväksi ja tuli sieltä ulos suut täynnä lihaa käsiä essuun pyyhkien.

Jälkikäteen tajusin, että sen oli täytynyt olla kauppias, jonka kanssa tulin jutelleeksi ja olin tyytyväinen itseeni. Vielä tyytyväisempi olen tietysti, jos jollain aikavälillä kauppaan myös ilmestyisi luomulihaa. Itse en siihen toki tämän vuoden aikana koskisi, mutta mies on uhkaillut hankkia itselle ja lapsille jotain liha/kala-ruokaa ainakin satunnaisesti vuoden 2009 aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti