Kun kirjoittaa tällaista "valistuneen kuluttajan" ruokablogia on kiusaus tekopyhyyteen luisumisesta kokoajan läsnä.
Kirjoittaa esimerkiksi, kuinka löysi lähikaupasta ihania reilunkaupan-vege-spelttikeksejä, mutta ei "muista" kirjoittaa, että ahmaisi epäreilusti koko paketin yhdellä istumalla antamatta muruakaan (vieressä katselevalle) makeannälkäiselle perheelle.
Tai kirjoittaa, että väkersi koko päivän erilaisia kotitekoisia terveys-lähi-vegeherkkuja, mutta ei kirjoita, miten seuraavana päivänä osti litran amerikkalaista kermatoffeejäätelöä, jota lusikoi suoraan pakkauksesta, kunnes ähky iski.
Niinpä. Varjo roikkuu kilvoittelijan perässä. Punaisen lihan himoni olen toistaiseksi saanut pidettyä kurissa. (Onneksi se iskee nykyään yhä harvemmin). Siinäkin tein tosin yhden poikkeuksen, kun juhlimme miehen synttäreitä täällä kotona ja päivänsankari oli ostanut tekemieni vegekokkausten täydennykseksi aimo kasan punaviinimarinoitua naudan paahtopaistia..
Pahaksi onneksi, olin juuri popsimassa siivua tästä houkuttelevasta lihakimpaleesta, kun vanhasta tottumuksesta menin mainostamaan vegaaniprojektiani ja tätä blogia eräälle juhlavieraista.
Hän katsoi suussa ja lautasella olevaa lihaa, ja sanoi kulmakarvojaan kohottaen:
-Tarkoitat varmaan, että o l i t vegaani.
Takeltelin vastaukseksi jotain sen suuntaista miten periaatteisiini kuuluu syödä sitä mitä milloinkin on tarjolla, koska en halua olla epäkohtelias, koska äärimmilleen vietynä fanaattiveganismi johtaa tuoteselostepapereiden kaiveluun kyläpaikkojen roskiksista, koska sellaisia ihmisiä aletaan ennenpitkään välttelemään, koska se taas johtaa voimakkaaseen eriytymiseen tyyliin ne itu-veget ja me jauheliha-tavikset, mikä taas on pitkällä tähtäimellä haitallista sen mission kannalta, että koko maailma alkaisi syödä enemmän ja enemmän kasviksia ja vähemmän ja vähemmän lihaa.
En tiedä uskoiko hän sanaakaan sepustuksistani. Ja vaikka itse tiedänkin, että selitys ei ollut kokonaan tuulesta temmattu, kömpelö tilanteenpelastusyritys, tiedän, ettei sen selitysvoima ollut parhaimmillaan, kun söin o m a s s a kodissani, o m a n mieheni ostamaa, i t s e n i tarjolle panemaa l i h a a seisovasta pöydästä, jossa lähes k a i k k i muu tarjolla oleva oli eettisten periaatteideni mukaista lähikasvisruokaa.
En tiedä millaisen vaikutuksen maailman katolista uskoa tunnustavaan väestöön tekisi, jos paavi kerran räväyttäisi ja tunnustaisi tuhansien tv-kameroiden seuratessa, kuinka eksyi netissä pornosivulle ja unohtui katselemaan kuvia paljon pidemmäksi aikaa, mikä kului selaimen sulkemiseen.
Jotkut varmaan väittäisivät, että koko roomalais-katolinen järjestelmä romahtaisi siihen paikkaan. Itse kannatan ajatusta, että kirkon äänekäs vähemmistö nostaisi hirveän metelin mutta uskomisen reunoilla roikkujat lähentyisivät kirkkoaan merkittävästi.
Tämän vuoksi ajattelen myös, että jokainen kunnon vegaani voisi silloin tällöin ahmaista palan grillimakkaraa ja kertoa siitä kaikille lähipiirinsä taviksille, jotka tästä vegaanin äkillisestä inhimillisyyden puuskasta vaikuttuneena alkaisivat ajatella, että kenties kasvissyöntiä v o i kokeilla, vaikkei olisikaan eläinten vapautusrintaman uusi Jeanne d'Arc.
Kurpitsapiirakkajäätelö
3 viikkoa sitten
Ihailtavaa rehellisyyttä! :) Kun vaihtaa ruokavaliota tuolleen veitsellä leikaten, niin takapakkeja varmasti sattuu, ihan kuin tupakkalakkoilijalla. Minä en moiseen edes pystyisi, joten kunnioitan suuresti teitä itsekurilla varustettuja.
VastaaPoistaIhan lohdutukseksi: Kun ei ole yli kymmeneen vuoteen syönyt punaista lihaa, niin eipä tulisi enää mieleenkään "sortua". Kuvottava ajatuskin. Toisaalta kalansyönnin lopetin virallisesti siinä vaiheessa, kun huomasin, etten tarvitse sitä enää mihinkään. Osaanhan nykyään kokata ihan oikeaa ruokaakin.
Hih, saanko tunnustaa minäkin... Olin viikonloppuna Luomu-konferenssissa ja olin varannut itselleni kasvisruuan etukäteen. Lounasaikaan kävi kuitenkin niin, että vegeruoka ei ollut pöydässä ja kilttinä hiljaisena ihmisenä en sitä uskaltanut (???) vaatia vaan söin erittäin maittavan luomujauhelihapihvin.
VastaaPoistaNo mutta puolustuksekseni sanottakoon, että minä vasta kokeilen, tulisiko miusta ihan oikea vegaani ruokatavoiltani, mutta raflayrittäjänä joka mainostaa vegaania ravintolaruokaa multa saattaa mennä uskottavuus ;o) No mutta tsemppiä ja kymmenen paljasta porkkanaa ja pala hefua meille molemmille, niin eiköhän se siitä.
BTW- mitä vatsasi sanoi tuolle paistille? Minulle omani sanoi MRRRRR
Heip,
VastaaPoistaOlin ensimmäistä kertaa vege-linjalla ikäkautena 15-19. Silloin jätin loppuvaiheessa myös kalan pois mutta maitotuotteita en missään vaiheessa kokonaan. Kun sitten siirryin takaisin jauheliha-tavikseksi yhdeltä istumalta popsimalla häätarjoiluissa sekaisin kaikkea (myös erittäin rasvaisia lihapullia) ei vatsa sanonut yhtikäs mitään. Kaikki ovat tätä kyselleet ja ihmetelleet. Näköjään mun genetiikassa sekasyömäri on sitkeä kuin torakka, lymyää vaan piilossa olemattomalla ravinnolla odottaen otollista hetkeä.
Heip,
VastaaPoistaOlin ensimmäistä kertaa vege-linjalla ikäkautena 15-19. Silloin jätin loppuvaiheessa myös kalan pois mutta maitotuotteita en missään vaiheessa kokonaan. Kun sitten siirryin takaisin jauheliha-tavikseksi yhdeltä istumalta popsimalla häätarjoiluissa sekaisin kaikkea (myös erittäin rasvaisia lihapullia) ei vatsa sanonut yhtikäs mitään. Kaikki ovat tätä kyselleet ja ihmetelleet. Näköjään mun genetiikassa sekasyömäri on sitkeä kuin torakka, lymyää vaan piilossa olemattomalla ravinnolla odottaen otollista hetkeä.
En tiedä, onko toi vatsalla reagointi joku myytti, vai mitä. Itse 20 v vegenä ja siitä osan vegaanina, eikä vatsa ole sanonut koskaan mitään, vaikka olen joskus olosuhteiden pakosta tai silkasta uteliaisuudesta sinne jonkun lihanpalan heittänyt. On jotenkin yleinen käsitys, että se lihan proteiini niitä vatsavaivoja aiheuttaisi, vaikka itse asiassa perus lakto-vege saa ihan samaa tavaraa maitotuotteistakin. Ei siis ole mitään syytäkään vatsan murahdella. Henkiset murahdukset on sitten asia erikseen... Vegaanilla on tietysti sitten vähän eri kuviot, mutta kyllä sieltä kasvimaailmastakin löytyy... Papusoppaa vaan kehiin ;)
VastaaPoistaNauroin ääneen lukiessani. Kiitos! On aina tervetullutta, kun mihin tahansa täydellisyyteen pakotetaan säröjä :)
VastaaPoistaOkriina, vai olisiko vegaanin vatsa paremmassa kunnossa, kuin tämmöisen seka- ja vegaaniruokavalion välillä fleksaajan ;o) Oma vatsani ärähtää ruokavalion muutoksesta heti, ainoastaan maidon ja lihan poisjättämisestä en ole kuullut valitusta. Laitan syyksi sen, että viimeiset vuodet olen syönyt kaikin puolin huonosti ja holtittomasti. Nyt kun vatsa pääsi jälleen vegeruuan pariin, ei se halua takaisin holtittomuuteen. Ehkä. Tai ehkä kaikki on korvien välistä kiinni, en epäile sitäkään.
VastaaPoistaNo mutta Syömäri Jantunen- sinulle on jotakin blogissani (taitaa olla myös sinulle, Okriina ;o))
Heippa!
VastaaPoistaOlipa ilo lukea blogiasi.
Ja erityisen iloinen olen lukiessani tollaisesta lihaveitsi kädessä -vegaanista. Mua ilahduttaa se, että ei mene äärimmäisyyksiin ja aate ei ole kaikki kaikessa.
Itse, Aa-luokan lihansyöjänä, olen vuoden aikana siirtynyt terveellisempään ravintoon. Enemmän vihreetä ja muuta pöperöä spagettijauhelihan sijasta. Lihasta en ole luopunut, mutta nyt se on kalaa ja paljon kalaa. Ja kanaakin joskus. Ja olen tullut siihen tulokseen, että (vaikka kasvissyöjä en olekaan) niin tämä muutos ei ollut hullumpikaan.
En ole ikinä ollut kasvissyöjä. Mutta mitä eroa on kasvissyöjällä ja lihansyöjäopiskelijalla, joka syö porkkanaa, kun ei raaski ostaa kalliimpaa.
Nyt muuttuneena :) voin ravintolastakin tilata kasvis tai kala ruokia ilman että jälkeenpäin jäisi harmittamaan mistä jäi paitsi.
Liputan siis ajatustasi, että taviskin voi kokeilla kasvisruokaa.
Jes, ihan huippufiilis lukea tollasia kommentteja. Alas vaan kaikki raja-aidat maailman eri syömäreiden väliltä ja kaikki yhdessä terveyttä, maistuvuutta ja ekologisuutta miettimään.
VastaaPoista