sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Fennovegaani kahvikutsuilla

Miten fennovegaani ihminen voi käydä kylässä? Oikea vastaus on, ei mitenkään. Siis nimittäin jos on ehdoton.

Kävimme tänään perheen kanssa lastenkutsuilla. Herkkuja notkuvassa pöydässä oli kyllä huomioitu kasvissyöjät, voitaikinanyyteissä oli sisällä soijarouhetta, keksivalikoimasta löytyi maidottomia voileipäkeksejä ja pistaasipähkinät olisivat käyneet jopa tiukan linjan vegaanille.

Porkkanat, punajuuret, lantut, auringonkukasiemenet, nokkonen, kotimaiset marjat ja sienet sekä muu fennovegaaninen vain loisti poissaolollaan, eikä ihme.

Luin hiljattain erään suomalaisen päivittäistavarakauppaketjun asiakasomistajalehden ruokaliitettä etsien siitä fennovegaanille sopivaa reseptiä. Suureksi yllätyksekseni löysinkin kokonaista yhden reseptin. Jostain syystä punajuurisosekeittoon oli kuitenkin päätetty lisätä myös päärynää, mutta sen korvaaminen kotimaisella omenalla ei varmaan olisi ylivoimaista edes sunnuntaikokkaajalle.

Muuten olen kyllä useasti ihmetellyt näiden asiakasomistajalehtien ruokaohjeita. Itse kun lähtökohtaisesti ajattelen, että ruokaa tehdään helposti saatavista ja edullisista raaka-aineista, joita ovat kotimaiset viljat, vihannekset, (liha, kala, maito), juurekset ja marjat, mutta näissä lehdissä näyttääkin vallitsevana käytäntönä olevan, että ruoan raaka-aineena käytetään eksoottisia, pitkälle jalostettuja ja raskaasti pakattuja ruokasäilykkeitä, kuten sinihomejuuston makuista kevyttuorejuustoa, säilyketonnikalaa, soijapavun ituja, israelilaista bataattia tai jopa aamiaismuroja!

Varmasti kauppa hyötyy, jos se saa perheen syömään arkipäivän välipalaksi pirtelöä, jossa maidon sekaan on sotkettu Amerikkalaisen Kellogs-yhtiön maissihiutaleita, Etelä-Afrikkalaista säilykemangoa ja koristeeksi Israelilaista kiiwiheldelmää muovirasiassa. Yhtä hyvää olisi kyllä saanut kaurahiutaleista ja kotimaisista marjoista.

Palaan vielä lastenkutsuihin ja ajatusleikkinä mietin, mitä siellä ehkä olisi tarjottu, jos ruokakulttuurimme (ja elintarviketeollisuutemme) olisi kehittynyt voimakkaammin kotimaisten (kasvis)raaka-aineiden ehdoilla.

Suolaisena palana olisi kenties ollut pikkupitsoja, joiden täytteenä olisi ollut mehevää punajuuripyreetä, metsäsieniä ja punasipulia. Myös rapeat ruisvohvelit sokeroidun puolukkahillon ja sienisalaatin kanssa olisivat voineet maistua päivänsankarin vanhemmille ja muille aikuisvieraille.

Jyvillä ja siemenillä koristettuja täysjyväkeksejä olisikin sitten uponnut nuorempaan väkeen ja punajuuri-, porkkana- ja mustikkajauheella niihin olisi halutessaan saanut kauniita, kirkkaita kuorrutteita. Juomana olisi ollut koivunmahlaa ja raparperinektaria, joiden lisäksi aikuiset olisivat hörppineet mustikanlehdistä ja piparmintusta haudutettua teetä.

Kuivatut, sokeroidut marjat ja omenat olisivat olleet omissa lasikulhoissaan sivupöydillä kuten myös perunalastujen keralla suolaiset porkkana-, lanttu- ja punajuurilastut, joita olisi voinut kastaa mäkimeiramilla ja nokkos- sekä sipulijauheella maustetuissa kaurapohjaisissa dippikastikkeissa. Jälkiruokapöydän olisi sitten kruunannut kaurajäätelökakku, joka olisi kuorrutettu raidalliseksi vadelma-, ruusunmarja- ja tyrnihyytelöillä.

Ja eikun syömään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti