lauantai 3. tammikuuta 2009

Ekologista jalanjälkeä laskemassa

Asioin tänään Kannelmäen isossa Prismassa tavoitteenani löytää mahdollisimman paljon suomalaisia (ei eläinperäisiä ja mieluiten luonnonmukaisesti viljeltyjä) tuotteita. Saldo oli hiukan masentava. Porkkanaa, perunaa, punajuurta ja sipulia toki löytyi. Myös (kasvihuoneessa viljeltyjä) suomalaisia ruukkusalaatteja sekä täällä Suomessa tehtyjä tuoreituja löytyi (idätyksessä käytettyjen siementen alkuperästä ei tosin ollut mainintaa).

Omenoiden suhteen tilanne olikin heti huonompi, kotimaista ei ollut ja jouduin valitsemaan hollantilaisen, ranskalaisen ja puolalaisen taviksen sekä italialaisen luomun väliltä. Valitsin luomun, vaikka en olekaan varma, onko meidän perheellä varaa jatkuvasti syödä ylellisyystuotteeksi hinnoiteltua ruokaa.

Edellispäiväisen kalsiumtutkimuksen innostamana päädyin myös etsimään pakastealtaasta runsaasti kalsiumia sisältäviä pinaattia ja ruusunmarjasosetta. Molempia löytyi, mutta pinaatin alkuperämaa oli Hollanti eikä ruusunmarjasoseen alkuperää ilmoitettu lainkaan.

Kotimaista luomuleipää löytyi helposti, samoin lapsia varten ostamaani luomumaitoa. Lastenvalmisruokahyllyllä vietin pitkän tovin todetakseni, että kotimaista luomua ei ainakaan tästä kaupasta löydy. Nestle, Hiphop ja Semper tuottivat kaikki luomulastenruokaa, mutta valmistusmaana ei ollut Suomi vaan joku muu pohjoismaa. Ja sitäpaitsi ei tarvitse olla kovin välkky arvatakseen, ettei näissäkään kaikki raaka-aineet tule pohjoismaista vaan paljon kauempaa.

Valmisvaippojahan kukaan ekologisesti ajatteleva ihminen ei käytä, mutta vilkaisin silti Prisman tarjontaa. Muumi-vaippa liputti näkyvästi suomalaisuutta, toisaalta eräs ruotsalainen valmistaja mainosti 100% biohajoavuutta.

Viimeisenä kauppalistallani oli tälläkertaa deodorantti. Yksi suomalaisen oloinen valmistaja, Lumene löytyi hyllystä, mutta koska sen hinta oli reilusti kaksinkertainen muihin hyllyn tuotteisiin verrattuna, eikä valmistusmaata (saati raaka-aineiden alkuperää) kuitenkaan oltu ilmoitettu valitsin hintaluokan halvimman ulkomaisen. (Säästyneen rahan voi ainakin haaveissaan laittaa sitten WWF:lle tai muulle ekokatastrofia hidastavalle järjestölle.)

Tämän kauppareissun innostamana jäin pohtimaan, miten huutava tarve olisi pikaisesti saada kaikkiin markettien tuotteisiin merkintä ekologisesta jalanjäljestä. Sertifioinnin voisi aloittaa keräämällä nettiin ekojalanjälkiä ensin niiden tuotteiden osalta, joiden valmistajat jakavat auliisti tietoa valmistusprosessista ja sitten pikkuhiljaa merkintä tulisi pakolliseksi kaikkiin myytäviin tuotteisiin, suoraan kuluttajapakkauksiin.

Nythän tämä ekologisen vaikutuksen miettiminen on tällaista nopanheittoa ja eettisistä valinnoista haaveileva kulkee musta jätesäkki päässä pimeässä haparoiden. Kun siitäkään ei voi olla varma, että kotimainen luomuruis on ympäristövaikutuksiltaan parempi valinta italialaiseen tehovehnään nähden. Italialaisilla kun on valttinaan aurinko, jonka puutetta me pohjolassa asuvat joudumme korvaamaan esimerkiksi sähköä kuluttavalla kuivausprosessilla.

Eettisyys olisikin sitten kokonaan ekologisuuden rinnalla kulkeva oma näkökulmansa tähän kuluttajavalintaan mutta etiikkajalanjäljen laskeminen yksittäisille tuotteille olisi vielä paljon paljon ekojalanjälkeä vaikeampaa. Vai millaiset eettisyyspisteet sinä antaisit tuotteelle A) kotimaisuudesta, B) kehitysmaiden ihmisten työllistämisestä, C) yksinkertaisesti tuottoisasta yritystoiminnasta, joka kerää veroeuroja valtionkassaan ja sitämyöten rahoittaa monia eettisiä projekteja, kuten Natura-hanketta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti