Luomuvihanneksia leikkipuistosta

Tänään meidän lähileikkipuiston eteen oli parkkeerannut pieni sininen pakettiauto. Sen keskiovi oli auki ja oven edessä seisoskeli maalaisittain pukeutunut keski-ikäinen hymyilevä mies. Mies oli nimeltään Ahti Lohenoja ja hän oli tullut Nurmijärvellä sijaitsevalta luomutilaltaan meille Länsi-Helsinkiin myymään lapsiperheille luomuvihanneksia. Miten mukavaa!

Keskustelimme hetken hinnoista ja viljelytavoista, jonka jälkeen päädyin ostamaan kilon käsityönä istutettua sipulia, kilon käsityönä harvennettua porkkanaa ja kaksi ja puoli kiloa käsityönä kitkettyä perunaa.

Maksoin ostokseni, jotka tekivät tasan 8 euroa. Vihannespussit rattaiden alla kolisten lähdin kävelemään kohti kotia enkä malttanut olla kiertämättä lähikaupan kautta mielessäni pieni hintavertailu.

Koska meidän lähikaupassa luomua ei ole saatavilla kuin maitohyllyssä ja hiutaleosastolla, olisin saanut vastaavan määrän kotimaisia vihanneksia noin 4 eurolla. Melkoinen hintaero, mutta, nyt käsi sydämelle, mihin se säästynyt 4 euroa olisi kulunut?

Ehkä olisin tehnyt kassojen kohdalla heräteostoksen, mars-patukka 55centtiä, voiton olisi käärinyt monikansallinen Unilever ja minä olisin saanut aimo annoksen teollisesti prosessoituja kasvirasvoja (ei kovin terveellistä) sekä sokeria hammaspeikoille. Olisin myös saattanut ostaa jonkun Valion maustetuista jäätelöistä (Valiohan on kotimainen yritys, mutta haluanko tukea meijeritoimintaa siitä huolimatta?) Tai sitten olisin narahtanut ostamaan marokkolaista halvaa (makeahampaani on pohjaton, mutta kuka valvoo sikäläisiä työoloja, prosessia, kuljetusta?).

Mikä tahansa näistä vaihtoehdoista olisi toki ollut huonompi kuin kannattaa sitä, että nurmijärveläinen luonnonmukaista maataloutta harjoittava maanviljelijä Ahti Lohenoja pystyy tulevanakin keväänä kylvämään sipulit peltoonsa, harventamaan porkkanapenkkinsä, kitkemään perunamaansa ja mikä parasta, ajamaan meidän lähileikkipuistoon myymään niitä nälkäisille lapsiperheille.